Kirjailijahaastattelussa on tällä kertaa monilahjakas Anna Äärelä. Äärelä on Taiteen maisteri, elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, valokuvaaja, kirjailija - ja nyt myös dekkarikirjailija. Elokuun lopussa julkaistu jännäri Mene mene mene on jo nyt herättänyt lukijoissa ihastusta. Kaunokirjallisesti laadukas teksti kohtaa yhteiskunnallisen jännärin, jossa seurataan kenttäpoliisien kohtaamia ihmiskohtaloita. Äärelästä povataan seuraavaa Suomen omaperäisintä jännityskirjailijaa.
Kirjoittaessaan kirjaa Anna Äärelä on myös käsikirjoittanut ja ohjannut televisiosarjaa Ylelle. Anna Äärelän käsikirjoittama ja ohjaama 6-osainen Kolari-sarja on myyty kaikkiin Pohjoismaihin. Kolari nähdään Ylellä alkuvuodesta 2027.
”Nimenomaan kenttäpoliisien vaihtelevat tilanteet ja vaaranpaikat kiinnostivat minua eniten, ja lopulta päätin, että ehkä kirjoitan itse sen kirjan, jonka halusin lukea.”
Kirjailijahaastattelussa Anna Äärelä
Mikä inspiroi sinua kirjoittamaan jännärin, joka sijoittuu poliisimaailmaan ja erityisesti kenttäpoliisien arkeen?
Olen katsonut rikossarjoja teini-iästä asti, joten se maailma on kiinnostanut jo kauan. Yritin löytää luettavaksi romaania, joka sijoittuisi kenttäpoliisien maailmaan Suomessa, mutta en löytänyt sellaista. Nimenomaan kenttäpoliisien vaihtelevat tilanteet ja vaaranpaikat kiinnostivat minua eniten, ja lopulta päätin, että ehkä kirjoitan itse sen kirjan, jonka halusin lukea.
Minkälaista taustatyötä teit kirjaa varten?
Noin kahdeksan vuotta sitten satuin katsomaan televisiosta Poliisit-realitya, ja silloin innostuin nimenomaan kenttäpoliisin työstä. Siitä tuli jopa aikuisikäni haaveammatti. Joitain vuosia myöhemmin ilmestyi Harri Gustafsbergin kirjaan perustuva Karhu-ryhmästä kertova dokumenttisarja, joka sysäsi ajatukset romaanistani konkreettisesti liikkeelle. Tein sarjasta muistiinpanoja asioista, jotka kiinnostivat minua ja aloin tutkia aihetta kuin olisin opiskelija. Minulla ei ollut ketään keneltä kysyä kysymyksiä poliisina toimimisesta, joten ainoat lähteeni olivat julkiset lähteet. Yksi suosikkilähteeni on poliisiammattikorkean opinnäytetyöt, jotka löytyvät netistä. Lisäksi luin paljon uutisia ja aiheeseen liittyviä artikkeleita, ja muun muassa FBI:n neuvottelijana toimineen henkilön kirjan, josta opiskelin erilaisia neuvottelutaktiikoita.
Taustatyön tehtyäni istutan saamani tiedon sopivaksi maailmaani, ja keksin itse ne asiat, joita en saa selville. Romaaniani ei täten voi lukea oppikirjana, mutta olen silti pyrkinyt tekemään siitä mahdollisimman uskottavan. Onneksi ‘uskottava’ ei ole sama asia kuin faktuaalisesti pätevä! Sain tekstin valmistuttua muutaman turvallisuusalalla työskentelevän henkilön lukemaan romaanin ja tarkistamaan, ettei siellä ole räikeitä virheitä, jotka eivät olisi tarkoituksellisia. Joskus teen virheitä tietoisesti ihan vain saadakseni tarinan kulkemaan eteenpäin. Taustatyöni tulee olla tarinaa tukeva asia, enkä halua lukijan jäävän liikaa miettimään sitä.
Olet tuottelias ja nopea kirjoittaja, kertoisitko jotain kirjoitusprosesseistasi tai tavastasi kirjoittaa?
Ehkä jälkeenpäin voi sanoa, että olen tuottelias ja nopea, mutta työn ollessa kesken se ei tunnu siltä lainkaan. Ja sitten yhtäkkiä - kirja onkin jo ulkona.
Olen aina kirjoittanut paljon vapaa-ajallani, mutta tällä kertaa luulen tuotteliaisuuden johtuneen siitä, että elämässäni oli konkreettisesti tilaa kirjoittamiselle. Päivätyöni oli televisiosarjani käsikirjoittaminen ja aivoni olivat sen myötä virittyneet kirjoittamaan joka päivä.
Kirjoitin kotoa deadlinea vasten, mikä tarkoitti, että mukaan mahtui myös proosan kirjoittamista. Tavallinen työpäiväni näyttää suurin piirtein tältä: herään yhdeksän aikoihin, menen salille, syön lounaan. Sitten katson hyvää sarjaa tai luen kirjaa. Haen lukemisesta inspiraatiota, ja joskus piti lukea neljäkin tuntia ennen kuin sain omasta kirjoittamisesta kiinni. Sitten siirryin kirjoittamaan televisiosarjaani. Olin laskenut, että jos kirjoitan seitsemän kohtausta / päivä, olen valmis deadlineen mennessä. Seitsemän kohtauksen jälkeen söin päivällisen ja siirryin kirjoittamaan esikoisromaaniani (Super, 2024). Tämän jälkeen lopetin kirjoittamisen, ja katsoin esimerkiksi Youtube-videoita kirjailijoiden haastatteluista tai tein taustatyötä poliiseista. Päivän päätteeksi pyrin katsomaan komedioita tai reality-ohjelmia, jotka eivät liittyneet mitenkään omiin teksteihin, jotta sain aivot pois päältä ennen nukkumaanmenoa. Lomat taas olin varannut Nellille ja Sarkolalle.
Vanhoista versoista voi huomata, että kirjoitin noin puolen vuoden välein päivästä kuukauteen tätä projektia melkein kolmen vuoden ajan. Sitten teksti jäi taas hautumaan ja odottamaan seuraavaa lomaa - tai hetkeä jona sarja ja esikoisromaani olivat täynnä solmuja ja tarvitsin jotain täysin muuta ajateltavaa.
Päiväni olivat siis melko pitkiä, mutta aidosti nautin siitä mitä teen. Usein tämä ei tunnu työltä ollenkaan.
Miten lähdit rakentamaan kirjasi hahmoja?
Olen kiinnostunut vahvoista naispäähenkilöistä ja herkistä miespäähenkilöistä, ja siitä miten nämä kohtaavat keskenään. Lähdin kuitenkin kirjoittamaan tarina edellä, joten mitä enemmän tiesin tarinasta, sitä enemmän opin näistä henkilöistä. He myös muuttuivat jonkin verran matkan varrella. Esimerkiksi Nellin kanssa palasin muutaman kerran alkuun muuttaakseni joitain luonteenpiirteitä, jotka eivät tarkemmalla tarkastelulla kantaneetkaan tarinaa enää eteenpäin. Sanoisin siis, että hahmot muodostuvat tarinan mukana, ja niitä syntyy sen mukaan, mitä tarina vaatii.
Minkälainen olisi Nellin unelmapäivä?
Sen perusteella mitä Nellille tapahtuu tässä kirjassa, ehkä hän haluaisi vain nukkua koko päivän! Sen jälkeen hän varmasti juoksisi maratonin painoliivin kanssa sateisena päivänä, kun luonto tuoksuu ja linnut laulavat puiden suojassa. Hän tekisi kaiken tämän omassa rauhassa.
Entäs Sarkolan?
Sarkola lähtisi ulkomaille korkeiden rakennusten perässä ja tulisi niitä vaijerilla alas! Kontrolloidusti ja turvallisesti, tietenkin, ilman aikapainetta ja vaanivaa uhkaa. Olisi hyvät maisemat, vähän adrenaliinia, ja se sama mitä Nelli toivoisi - oma rauha.
Voivatko lukijat odottaa mahdollisesti lisää luettavaa samojen henkilöiden kanssa?
Mielessäni on jo suurempi tarinan kaari seuraavaan osaan, mutta siihen liittyy melko suuria taustatyöhön liittyviä kysymyksiä, joita en ole vielä osannut ratkaista. Saanko siis kertoa tähän loppuun mikä olisi minun unelmapäiväni? Päästä kysymään kaikki kysymykseni alalla työskennelleeltä henkilöltä! Sen jälkeen voisimme juoda energiajuomia ja pohtia miten voisin käyttää tätä informaatiota siten, etten paljastaisi liikaa salaisuuksia.
Anna Äärelän Mene mene mene -kirjan saa nyt 25 % alennuksella alekoodilla MENE25 aina 10.9. asti. Tilaa kirja itsellesi TÄSTÄ! 🔍
