Matti Laine on helsinkiläissyntyinen kirjailija, käsikirjoittaja ja näyttelijä. Käsikirjoittajana hänet tunnetaan Kultaisen Venlan voittaneesta Paratiisi-tv-sarjasta sekä uudesta, tammikuussa 2026 alkaneesta Hildur-tv-sarjasta.
Laineen uusin trillerisarja Kovaset on elokuvamaisen koukuttava ja se liikkuu maalittamisen, korruption ja kansainvälisen rikollisuuden julmassa maailmassa. Sarjan keskiössä on menneisyytensä hiljaisuuteen haudannut Kovasten perhe: Berliinissä asuva Kata Kovanen joutuu pakon edessä ottamaan yhteyttä Lappiin erakoituneeseen isäänsä, Reneen. Matti Laineen tavaramerkit eli yhteiskunnallinen näkökulma, ajankohtaisuus ja perheiden dynamiikka ovat mukana Kovaset-trillerisarjan hengästyttävissä juonenkäänteissä.
"Siltikin kirjailijan tärkein työkalu on mielikuvitus. Sitä pitää vaalia."
Haastattelussa dekkaristi Matti Laine
Olet kirjoittanut dekkareita ja rikossarjoja jo pitkään. Mikä tässä genressä koukuttaa sinua yhä?
Rikoskirjallisuuden suuren sateenvarjon alla pystyy käsittelemään melkein mitä vaan aihetta maan ja taivaan väliltä, ellei muualtakin. Ja kyllä vetävän tarinan kertominen edelleen kiehtoo. Ajattelen myös, ettei tässä ammatissa ole koskaan valmis ja aina voi oppia uutta ja kehittyä omassa tekemisessä.
Kun alat kirjoittaa rikostarinaa, kumpi tulee ensin: rikos vai ihminen?
Ihminen. Kirjoitan aina henkilövetoisesti, kuvaan maailmaa yksilöiden tarinoiden kautta. Toki rikos on tärkeä! Parhaimmillaan se limittyy tarinan teeman, juonen ja henkilöhahmojen kanssa yhdeksi, saumattomaksi kokonaisuudeksi.
Sukellat tarinoissasi usein tappajan näkökulmaan. Mitä se vaatii kirjoittajalta?
Mielikuvitusta ja uskallusta hypätä kunkin henkilön nahkoihin, myös sen tappajan. Välillä se on myös terapeuttista: kirjoittaminen on myös väylä purkaa omia aggressioita ja turhautumista. Suosittelen kokeilemaan.
Kun rakennat murhaajahahmoa, onko tärkeintä ymmärtää rikollisen motiivi, tunne vai logiikka?
Kaikki edellä mainitut kulkevat käsi kädessä. Useinkaan murhaaja ei koe tekevänsä väärin, vaan hänen sisäinen logiikkansa tavalla tai toisella oikeuttaa teon - oli sen motiivi sitten mikä tahansa. Kannattaa myös muistaa, että monissa maissa on käytössä kuolemanrangaistus. Eettiset kysymykset oikeasta ja väärästä ovat aina ajankohtaisia.
Olet sanonut, että eläydyt hahmoihin näyttelijätaustasi avulla. “Näytteletkö” kohtauksia mielessäsi myös kirjoittaessasi?
Todellakin. Enkä pelkästään mielessäni, vaan joskus hyvinkin konkreettisesti työhuoneen keskellä. Varsinkin jos joku luku ei tunnu toimivan jauhan sitä ääneen, näyttelen sitä, kunnes saan kiinni missä mättää. Usein se on rytmi, olen siitä tosi tarkka. Tai sitten juonen tai henkilöhahmojen logiikassa on joku feelu, joka pitää kirkastaa.
Rikostarinoissa tappaja kokee usein olevansa oikeuden asialla. Miten rakennat uskottavan “sisäisen moraalin”?
Jokainen tappaja on omanlaisensa ja jokainen rakennusprosessi on myös omanlaisensa. Usein mietin: mikä tekee ihmisestä tappajan? Kaltoin kohdellut ihmiset ajautuvat usein kohtelemaan muita ihmisiä kaltoin, ikävä kyllä.
Kuinka paljon teet taustatyötä ja missä vaiheessa mielikuvitus saa ottaa ohjat?
Teen loputonta taustatyötä seuraamalla aikaani: lukemalla, kuuntelemalla ja ihan vaan olemalla utelias. Olen kauhea kyselijä. Kun aihe sitten löytyy, niin taustatyö tarkentuu. Esimerkiksi Kovaset-kirjasarjaa pohjustaessa luin käytännössä kaiken mitä löysin maalittamisesta ja laittomasta asekaupasta ja etsiydyin myös asiantuntijoiden pakeille.
Välillä työni muistuttaa hyvin paljon tutkivaa journalismia, vaikkei kirjallisuudessa kannatta ehkä ihan päivänpolttavia aiheita käsitelläkään, mutta ajan ilmiöitä ja zeitgaistia, ehdottomasti. Siltikin kirjailijan tärkein työkalu on mielikuvitus. Sitä pitää vaalia.
Kun kirjoitat tv-sarjaa tai romaania, mikä on suurin ero siinä, miten rakennat tarinan jännityksen ja koukun?
Jännite rakentuu hyvin pitkälle samalla tavalla: annetaan lukijalle/katsojalle vihje mitä tuleman pitää, muttei vielä paljasteta mitä. TV-käsikirjoituksessa se on ehkä hivenen yksinkertaisempaa, kun voi antaa katsojalle kuvakerronnallisia vihjeitä ja leikata paikasta toiseen. Se, että katsoja/lukija tietää enemmän kuin päähenkilöt, ja jännittää heidän puolestaan, toimii myös.
Joskus teksti kuitenkin yllättää kirjoittajankin: se tylsin, pakollista informaatiota sisältävä kohtaus saattaakin muuttua vaikkapa jonkun pienen kielellisen oivalluksen myötä kirjan jännittävimmäksi hetkeksi.
Olet pääkäsikirjoittajana Satu Rämön dekkarimaailmaan perustuvassa Hildur-sarjassa. Mitä haluat kunnioittaa alkuperäisteoksissa?
Halusin säilyttää kaiken olennaisen: kirjan keskeiset, kiinnostavat henkilöhahmot, tarinan rikoksen ja miten se motivoituu ja kietoutuu Hildurin oman saagan ympärille, ja tietysti Islannin Länsivuonot, syrjäisen kolkan, omine erityispiirteineen.
Emme kuitenkaan halunneet toisintaa tarinaa orjallisesti, vaan muokata sen mahdollisimman toimivaksi TV-sarjaksi. Tuotannolliset marginaalit oli myös otettava matkan varrella huomioon, esimerkiksi siinä, että tarvitsimme sarjaan enemmän suomenkielistä dialogia, kuin kirjassa oli tarjolla. Katsojapalaute ja katsojaluvut sekä Suomessa että Islannissa ovat olleet todella positiivisia ja se tuntuu tietysti erittäin hyvältä.
Mitä toivot, että lukija tai katsoja jää miettimään kirjoittamasi tarinan jälkeen?
Kirjoitan rikoskirjallisuutta, koska kysymykset oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta, ja etenkin harmaasta alueesta, askarruttavat nyt ja aina. Toivon kirjojeni herättävän samankaltaisia kysymyksiä myös lukijoissa.
Tutustu kirjoihin, jotka Matti Laine on kirjoittanut! 🔎📚
