Kirjablogimme Vieraskynä-kategorian seuraava kirjailija on Tuomas Niskakangas. Niskakangas on jännityskirjailija ja Helsingin Sanomien toimittaja. Aiemmin Niskakangas on työskennellyt Washingtonissa HS:n Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajana. Suljettu kansio aloittaa uuden kotimaisen huipputrillerisarjan. Osasto K on koukuttava tarina vallasta, joka toimii ilman valvontaa, ja ihmisistä, jotka eivät enää voi katsoa sivuun.
"Brownin ja Nesbøn kirjojen tarkastelu antaa kaksi eri vastausta kysymykseen, jota olen vuosia pohtinut: mikä tekee loistavan jännityskirjailijan?"
KUVA: Marek Sabogal
TEKSTI: Tuomas Niskakangas
Jännityksen mestarien monet tyylit
Edellisen vuoden aikana minulla on käynyt tuuri. Olen päässyt tapaamaan peräti kahta suuresti ihailemaani kirjailijaa: Dan Brownia ja Jo Nesbøa. Molemmat ovat jännityskirjallisuuden maailmantähtiä, joiden kirjat ovat myyneet kymmeniä miljoonia kappaleita.
Kummankaan menestys ei ole sattumaa. Molemmat ovat ainutlaatuisen taitavia kirjailijoita omilla tavoillaan. Heidän tyylinsä ja kykynsä ovat vain kovin erilaisia.
Brownin ja Nesbøn kirjojen tarkastelu antaa kaksi eri vastausta kysymykseen, jota olen vuosia pohtinut: mikä tekee loistavan jännityskirjailijan?
Brownin tekniikkakurssi
Amerikkalainen Dan Brown esiintyi syksyllä Kansallisteatterin suurella lavalla faneilleen. Esiintymisen jälkeen pääsin mukaan illalliselle, jolle Brown toi koko suuren matkaseurueensa.
Da Vinci -koodilla maailmanmaineeseen ponnahtanut Brown sijoittaa trillerinsä usein tieteen ja taiteen maailmaan. Kirjoitustavaltaan ajattelen häntä “arkkitehtina”. Kirjat ovat jäsenneltyjä kokonaisuuksia, jotka noudattavat aina samoja sääntöjä.
Näitä opinkappaleitaan hän esitteli avoimesti myös Helsingin-vierailullaan viime syksynä.
Olen lukenut Brownin kirjoja useaan kertaan ja yrittänyt ymmärtää niiden salaisuutta. Brownin Masterclass-verkkokurssi on yksi parhaista jännitysromaanien kirjoittamisen oppitunneista, joita olen onnistunut löytämään.
Brownin teknisen taituruuden ansiosta ihmiset ahmivat hänen kirjojaan, vaikka hän ei ole saanut pelkkää kiitosta kirjoitustyylistään.
Varsinkin ensimmäisissä kirjoissani olen käyttänyt Brownin oppeja hyväkseni.
Nesbøn leirinuotio
Norjalainen Jo Nesbø on veistetty eri puusta.
Sain haastatella Harry Hole -kirjoillaan ihastuttanutta Nesbøa Helsinki Noir -festivaaleilla Aleksanterinteatterissa. Haastattelua ennen kävimme lounaalla ja juttelimme myös kirjoittamisesta.
Puhuimme amerikkalaisten jännityskirjailijoiden teknisyydestä, joka tuntui Nesbøsta vieraalta. Hänen lähtökohtansa kirjoittamiseen on jotain muuta. Hän on luontainen tarinankertoja.
Nesbøn asenne kirjoittamiseen tiivistyy seuraaviin sanoihin: Tulkaa lähemmäs, haluan kertoa teille tarinan.
Kyse ei ole siitä, että Nesbø olisi huolimaton tai säveltäisi kirjansa lennosta. Hän tekee useita hahmotelmia ennen varsinaista kirjaa, ja juonenkäänteet ovat tarkkaan punottuja.
Ero on siinä, että Nesbøn kohdalla tarina tulee ensin. Kirja ei noudata aina samoja rakenteita ja sääntöjä, kuten Brownin kirjat. Nesbøn kirjat asettuvat siihen muotoon, jonka kukin tarina vaatii.
Tärkeintä on etsiä
Aloin kirjoittaa ensimmäistä jännitysromaaniani Roihua yli kymmenen vuotta sitten. Samalla rakas lukuharrastukseni muuttui työksi.
En osaa enää heittäytyä hahmojen matkaan ja juonen vietäväksi. Sen sijaan analysoin kirjat puhki. Parhaissa kohdissa saatan laittaa kirjan kokonaan sivuun ja tehdä muistikirjaani merkinnän.
Ensimmäisinä kirjailijavuosinani palasin toistuvasti Dan Brownin oppeihin. Vaikka olen kirjoittanut työkseni 20 vuotta ja lukenut satoja jännäreitä, romaanin kirjoittaminen ei ollut helppoa. Brownin säännöt antoivat turvaa ja estivät tekemästä aloittelijan kömmähdyksiä.
Kaikilta virheiltä ne eivät pelastaneet.
Uuden Osasto K -kirjasarjani kohdalla ajatusmallini on vähän muuttunut. Tällä kertaa olen kulkenut enemmän Nesbøn polkua kuin Brownin tietä. Olen tuntenut alusta asti, että päässäni oleva tarina on vangitseva ja kertomisen arvoinen. Kyse on vain siitä, osaanko asettaa sen kirjan sivuille.
Ensin oli tarina, sitten piti löytää sille sopiva muoto.
Päädyin kirjoittamaan uuden sarjan kahta ensimmäistä kirjaa osin rinnakkain. Se oli rankka mutta hyödyllinen metodi. Päähahmojen kaaret pääsevät kirjoissa kehittymään luontevasti. Kun viimeistelen sarjan toista kirjaa, minun ei tarvitse katua ensimmäisessä kirjassa tekemiäni valintoja.
Luulen, että ajoittain sain esiin parhaat puolet molemmista kirjoitustavoista. Brownin opit olivat takaraivossa, mutta päällimmäisenä mielessä oli Nesbøn vimma tarinankerrontaan.
Hyvän kirjailijan ei tarvitse löytää itselleen oikeaa kirjoitustapaa heti. Loistavan kirjan voi kirjoittaa monella eri tavalla. Brown ja Nesbøkin ovat tehneet omilla tyyleillään loistavia teoksia ja välillä vähän heikompia. Tärkeintä on etsiä.
Jokainen kertomus ansaitsee kirjailijaltaan kysymyksen: millainen kirja on tälle tarinalle oikea?
Tuomas Niskakangas
