Verilinja

[...] vahva jatko Kovaset-sarjaan [...] Tartuinkin sarjan kakkososaan suurin odotuksin, enkä pettynyt, sillä Verilinja on vahva, jännitteinen ja henkilövetoisuudessaan jopa edeltäjäänsäkin kiinnostavampi. [...] Matti Laine on löytänyt hyvän balanssin Verilinja-jännäriin. Tarina etenee koko ajan reippaasti ja koukuttavasti eteenpäin, mutta en silti lukijana hengästynyt. [...] Arvostan erityisesti sitä, että Verilinjan naiset ovat vahvoja, hyvin aidonoloisia toimijoita. Heidän tunne-elämäänsä voi samaistua ja heidän fyysisiä kyvykkyyksiään voi ihailla. [...] Uskon, että Kovasten viehättävyys liittyy Matin taustaan käsikirjoittajana ja näyttelijänä eli hän osaa rakentaa kirjan tekstiin inhimillisiä ihmishahmoja, luontevaa dialogia – myös hauskaa kuittailua – sujuvia kohtauksia ja tasapainoisen draaman kaaren. [...] Verilinja-kirjan loppusivuilla tuli sellainen yllätysisku, että jos sarjan kolmas osa olisi jo käsillä, lukisin sen heti. Ehkäpä yhteenvetona voin todeta, että Verilinja oli yksinkertaisesti erittäin viihdyttävä jännäri. [...] Suosittelen Verilinjaa kaikille, jotka ovat lukeneet Isänsä tytär -kirjan: eihän tätä tarinaa voi jättää kesken! Ja jos olet pitänyt Matti Laineen käsikirjoittamista Paratiisi– ja Hildur-tv-sarjoista, niin uskon, että pidät Kovasistakin. Yleisemmin suosittelen Kovaset-sarjaa heille, jotka ovat hyvien ihmisten ja oikeudenmukaisen maailman puolella.

Kovasten toisessa jutussa Matti Laine pistää vielä kovemmaksi [...] Toiminnan ja arvoituksellisuuden tasapaino on Verilinjassa hyvässä balanssissa. [...] Aineksia riittää todella paljon, mutta Laine pitää langat tiukasti kasassa. Verilinja on mahtavaa jännitysviihdettä, jossa taustalla on oikeaakin ajatusta. Teoksen energiataso pysyy korkealla silloinkin, kun ei paahdeta nasta laudassa. Loppuun Laine virittää vielä kaiken aiemmin asettamansa lisäksi sellaisen jännitysmomentin, että sarjan päätösosasta voi odottaa trilleritapausta.