Kirjablogimme Vieraskynä-kategorian seuraava kirjailija on Thomas Elfgren. Elfgrenin viisikymmentävuotista uraa rikostutkijana on leimannut uteliaisuus, ja se on vienyt hänet Helsingin hämäriltä kujilta aina kansainvälisiin sotarikostuomioistuimiin ja Afrikan konfliktien keskelle. Omaäänisessä muistelmateoksessaan Rikospoliisi Elfgren päästää kurkistamaan rikostutkinnan kulissien taakse.
"Kirjani syntyi tästä hiljaisuudesta. Ei niinkään halusta katsoa menneisyyteen, vaan tarpeesta ymmärtää, mitä kaikki nuo kokemukset olivat minuun jättäneet."
KUVA: David Ibyinkorera
TEKSTI: Thomas Elfgren
Rikospoliisin tärkein työkalu
Kirjani syntyi hiljaisuudesta.
Kun jäin eläkkeelle keskusrikospoliisista, takanani oli lähes viisikymmentä vuotta poliisityötä. Kehoni oli tottunut siihen, että olin aina käytettävissä. Puhelin saattoi soida mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Uusi tapaus, uusi vastuu. Ja sitten kaikki päättyi. Yllättäen, enkä ollut siihen valmis.
Uudenlainen hiljaisuus tuli elämääni outona tyhjyytenä. Se toi muistot takaisin ja se antoi aikaa ajatella. Olin nähnyt rikoksia, väkivaltaa, surua, suuronnettomuuksia, järjestäytynyttä rikollisuutta, sotarikoksia ja kansanmurhan seurauksia. Olin nähnyt myös rohkeutta, sitkeyttä, ammattitaitoa ja ihmisyyttä paikoissa, joissa niitä olisi ollut helpointa lakata odottamasta.
Kirjani syntyi tästä hiljaisuudesta. Ei niinkään halusta katsoa menneisyyteen, vaan tarpeesta ymmärtää, mitä kaikki nuo kokemukset olivat minuun jättäneet. Minulla ei ollut vaihtoehtoa. Minun oli kirjoitettava, jotta voisin saada niistä selvää ja päästä niistä eroon.
Kivujärven äärellä
Kirjoitin kirjan täällä Ruandassa, Gisenyissä, Kivujärven äärellä. Tämä maisema on minulle tärkeä. Terassiltani avautuu näkymä järvelle, jonka pinta voi olla täysin tyyni. Mutta sen pinnan alla on tappavia kaasuja, ja sen ympärillä ihmiset ovat eläneet läpi raskaita historian vaiheita.
Juuri siksi Kivujärvi oli oikea paikka kirjoittaa. Se muistuttaa minua joka päivä siitä, että kauneus ja kärsimys voivat olla samassa maisemassa. Afrikka opetti minulle niin paljon totuudesta, oikeudenmukaisuudesta, sovinnosta ja ihmisen kestävyydestä.
Etäisyys Suomeen oli kirjoittamisen kannalta tärkeää. Suomessa olisin ollut liian lähellä entistä rooliani, virkauraani, tuttuja paikkoja ja tuttuja ihmisiä. Täällä pystyin katsomaan elettyä elämää uusin silmin. Täällä poliiisimiehen piti ensin hiljentyä ja tulla ihmiseksi.
Kieli ja ääneni
Kielen valinta ei ollut minulle yksinkertainen asia. Olen ruotsinkielinen suomalainen, mutta suuri osa työelämästäni tapahtui suomeksi. Kansainvälisissä tehtävissä kirjoitin ja puhuin englantia. Kirjan ensimmäinen käsikirjoitus syntyi ensin englanniksi. Tämänkin tekstin kirjoitin englanniksi. Englanti antaa nopeutta, ruotsi paljastaa tunteeni ja suomi on virkakieleni. Ääni voi kulkea usean kielen läpi, mutta muiston ydin säilyy samana.
Viidenkymmenen vuoden ajan kieli oli tärkein työkaluni. Se, miten me poliiseina kirjoitamme, miten kuvaamme ihmisiä ja tapahtumia, vaikuttaa siihen, miten näkemyksemme tapahtuneesta ymmärretään.
Kirjani perustuu osittain muistikirjoihini, muistiinpanoihin, lehtileikkeisiin ja pieniin jälkiin tapahtumista, joita kertyi vuosien varrella. Osa oli kuluneita, osa vaikeasti luettavia. Mutta niissä oli jotakin olennaista: ne oli kirjoitettu lähellä itse tapahtumahetkeä.
Muisti on vaarallinen työkalu, eikä siihen voi koskaan luottaa täysin. Aika muokkaa ja muistiaukot täydentyvät täydellisyydellä. Muistikirjat auttoivat minua vastustamaan kiusausta tehdä omasta tarinastani siistimpi tai sankarillisempi kuin se oli. Halusin kirjoittaa mahdollisimman rehellisesti. Rikospoliisi on ensisijaisesti kirja ihmisistä ja vasta toiseksi kirja poliisityöstä. Halusin avata lukijalle oven maailmaan, joka tavallisesti jää otsikoiden taakse piiloon.
Kirjoitin tämän kirjan myös lapsilleni ja lapsenlapsilleni. Haluan jättää heille jotakin enemmän kuin erillisiä tarinoita isoisästä. Ehkä he jonakin päivänä ymmärtävät paremmin, miksi Ruandasta tuli toinen kotini. Kirjan kirjoittaminen oli tapa katsoa elämääni ja Kivujärven äärellä ymmärsin lopulta, että olin valmis kertomaan tarinani.
Thomas Elfgren
