Ruotsinsaamelainen Ella-Maria Nutti (s. 1995) hurmasi lukijat esikoisromaanillaan Pohjoisessa kahvi on juotu mustana (2023). Uudessa romaanissaan Puiden luo Nutti kertoo aikuisen tyttären ja isän suhteesta, kun he jäävät saarroksiin tunturimökkiin ja joutuvat oikeasti kohtaamaan toisensa ja puhumaan asioista. Ella-Maria Nuttin toinen romaani on haikean kaunis kuvaus yrityksestä ymmärtää, jossa kirjailija houkuttelee ihailtavan taitavasti ihmiset ja asiat esiin hiljaisuudesta.
Haastattelussa Ella-Maria Nutti
Ella-Maria, kertoisitko omin sanoin uudesta kirjastasi?
Puiden luo kertoo tyttärestä ja isästä, jotka ovat jumissa tunturissa. Tytär on tullut jätetyksi, ja hän haluaisi puhua tunteistaan. Lisäksi hän on alkanut pohtia, miksi hänestä on tullut sellainen kuin hän on. Kirjassa ollaan paljon tyttären pään sisällä.
Puhumattomuus ja sukupolvien väliset kuilut ovat monia meistä koskettavia aiheita, joista osaat kirjoittaa herkkävireisesti ja osapuolia tuomitsematta. Tunnistatko tämän teeman?
Molemmissa romaaneissani on paljon kyse juuri tästä. Miksi olemme niin erilaisia, miten voisimme kohdata toisemme paremmin? Kaikissa maissa puhumisen vaikeutta ei aivan ymmärretä, mutta ilmeisesti suomalaiset lukijat tunnistavat asetelman! Puiden luo -tarinassa isän ja tyttären suhde ei ole välttämättä huono, mutta heidän on vaikea ymmärtää toisiaan ja keskusteluissa ei vain ole tapana mennä kovin syvälle. Paitsi nyt kun heidän on pakko!
Kirjassa käsitellään myös juuria ja saamelaista perintöä. Millaisia yhtymäkohtia tästä on omaan elämääsi?
Päähenkilön tavoin perheeni on elättänyt itsensä Jällivaarassa poronhoidolla, ja myöskään minun isäni ei koskaan opettanut minulle saamen kieltä. Kirjassa liikutaan tunturipaljakalla, joka on lapsuuden kesieni maisema. Muutin Lapista Uumajaan aloittaessani psykologian opinnot yliopistossa.
Olen aina ollut ylpeä saamelaisjuuristani, mutta koska en osaa kieltä, tunnen helposti itseni ei-kokonaiseksi. Luulen että monilla kaltaisillani saamelaisilla on tunne, että he eivät riitä tai tee tarpeeksi oman kulttuurin säilymiseksi. Kun kyse on pienestä vähemmistöstä, on paljon arvokkaita traditioita, joista olisi tärkeä pitää kiinni.
Onko sinulla kirjoitusrutiineja? Miten työskentelet?
Olen aamuihminen. Kirjoitan aina tehokkaan tunnin ennen kuin menen luennoille. Tai tekstiä ei aina tule paljoa kerralla, mutta se on useimmiten melko valmista eikä vaadi enää suuria muokkauksia. Molemmat romaanit ovat siis syntyneet opintojen ohella. Kesäloman aikana olen sitten kirjoittanut ne valmiiksi. Mutta sekä Pohjoisessa kahvi on juotu mustana että Puiden luo ovat melko lyhyitä romaaneja, ehkä siksi tämä työskentelytapa on onnistunut.
Haaveilitko aina kirjailijan ammatista?
En, minusta piti tulla kilpahiihtäjä. Treenasin ja kilpailin monta vuotta täysillä ja tein kaikki päätökseni hiihdon ehdoilla. Sitten sairastuin mononukleoosiin, joka johti siihen, että olin koko ajan flunssassa kahden–kolmen vuoden ajan. Minun oli pakko lopettaa urheilu, ja se oli silloin teini-ikäisenä iso kriisi. En muista lukion toisesta luokasta oikein mitään.
Vähitellen aloin mennä mukaan kulttuurijuttuihin ja aloin kirjoittaa enemmän. Kilpaurheilu ehti kuitenkin opettaa paljon pitkäjänteisyyttä, ja siitä jäi tarve olla hyvä jossain. Isona haluan olla 50 % kirjailija ja 50 % psykologi.
Tutustu Ella-Maria Nuttin teoksiin! 📚
