Kirjablogimme Vieraskynä-kategorian seuraava kirjailija on Katri Naukari. Naukarin teos Hienon elämän illuusio nostaa keskustelunaiheeksi ajallemme ominaisen luksuksen kaipuun ja herättää ajattelemaan, mikä on tavoittelemiemme asioiden hinta. Some ja podcastit pursuavat ohjeita yksilötason vaurastumiseen. Miksi jatkuva kasvu, rikastuminen ja status ovat kulttuurissamme itseisarvoja?
"Somen kautta individualistista ja uuskonservatiivista, usein binääriseen sukupuolikäsitykseen sitoutuvaa ajattelua levittävät podcastaajat ja elämäntapavalmentajat ovat valmiina auttamaan nuoria aikuisia nousemaan unelmiensa elintasolle – rahaa vastaan tietenkin."
KUVA: Janne Myllymäki
TEKSTI: Katri Naukari
Illuusio amerikkalaisesta unelmasta
Kapitalismin, feminismin ja uususkontojen yhteen kietoutuminen ajassamme kiehtoo minua loputtomasti. Olen sitä sukupolvea, joka kasvoi teiniksi Sinkkuelämää-sarjan, yltäkylläisen materialismin ja toiveikkaan tulevaisuususkon parissa. Opin jo nuorena, että sydänsuruista ja vastoinkäymisistä pääsee nopeimmin yli shoppailemalla, ja edessä häämöttää vääjäämättä parempi tulevaisuus. Vielä nuorena aikuisena uskoin, että maailma kehittyy kaiken aikaa paremmaksi paikaksi ja tärkeintä on yrittää pysyä menossa mukana. (Kuinka väärässä olinkaan!)
Amerikkalainen talousliberalismi ja yksilöajattelu ovat vaikuttaneet lähtemättömästi länsimaiseen kulttuuriin. Vaikka Euroopassa välillä kummastellaan amerikkalaisia, samalla lännestä kantautuvat ihanteet saavat lävistää arvomaailmaamme kritiikittä. Kiinnostava esimerkki Suomeen asti rantautuneista ilmiöistä on mediassa kohistu provider-kulttuuri ja nuoret naiset, jotka etsivät avoimesti rikasta kumppania. Somen kautta individualistista ja uuskonservatiivista, usein binääriseen sukupuolikäsitykseen sitoutuvaa ajattelua levittävät podcastaajat ja elämäntapavalmentajat ovat valmiina auttamaan nuoria aikuisia nousemaan unelmiensa elintasolle – rahaa vastaan tietenkin.
New York State of Mind
Myös suomalaiseen keskusteluun on tarttunut kiihkeä ylös pyrkimisen mentaliteetti. Kaikkialla puhutaan vaurastumisesta ja omalla ahkeruudella menestymisestä. On vaikeaa kuvitella uutispäivää ilman otsikoita talouskasvusta ja rahasta. Lähes jokainen suomalainen tietää, mitä on amerikkalainen unelma – se on jotain, mitä kuka tahansa voi saavuttaa olemalla sitkeä ja ahkera. Todellisuus illuusion takana on kuitenkin toisenlainen.
Sijoitin Hienon elämän illuusio -romaanin tapahtumat New Yorkiin ja Las Vegasiin, sillä näissä kaupungeissa amerikkalainen unelma heijastuu eri puolineen kirvelevästi. Peilikylkisten pilvenpiirtäjien ja kimaltelevien kasinorakennusten taakse verhoutuu todellisuus, jossa ihmiset kamppailevat matkalla kohti parempaa elämää.
Romaanissa suomalainen Doris on muuttanut New Yorkiin edistääkseen nousevaa somevaikuttajan uraansa. Arkitodellisuus Yhdysvalloissa ei kuitenkaan ole kuvista ja podcasteista opitun kaltainen.
Pilvenpiirtäjäsviitistä maanalaisille metroasemille
Oleskelin kirjoitusprosessin aikana New Yorkissa saadakseni kiinni arjesta, jota Doris kaupungissa elää. Viimeisimmällä reissulla majoituin yhden yön hotellissa ja minulla kävi käsittämätön tuuri. Halvin mahdollinen standard-huoneeni upgreidattiin 39. kerroksen sviittiin, josta näkymät avautuivat koko Manhattanin ylle ja kauas vuorille asti.
Pilvenpiirtäjäsviiteissä yöpyminen ei ole kirjailijalle arkipäivää, joten oli häkellyttävää tarkastella New Yorkia poikkeuksellisesta perspektiivistä. En nukkunut koko yönä, koska oli mahdoton lakata ihailemasta maisemia. Kokemus antoi minulle mahdollisuuden kuvitella, millaista on elää niin etäällä katutason maailmasta.
Metropolissa ihmiselämän eri todellisuudet erkaantuvat toisistaan myös vertikaalisesti. Elämä pilvenpiirtäjän ikkunoiden takana on epäilemättä varsin toisenlaista kuin niillä, jotka viettävät päivänsä maan alla metroissa ja asemilla. Rinnakkaisten todellisuuksien väliin mahtuu niin monta askelmaa, ettei pelkkä motivaatio ja työteliäisyys riitä niiden harppaamiseen. Toki ihmeitä tapahtuu, ja joku nousee joskus köyhyydestä miljonääriksi. Vastaaville työteliäiden ihmisten luokkanousutarinoille rakentuu menestyspuheen ydinsanoma Suomessakin.
Halusin kuvata romaanissa New Yorkia näkökulmasta, joka ei ole kauniin keskiluokkainen ja vakaa. Minua kiehtoo inhimilliset halut ja tarpeet luksuselämän tavoittelun taustalla. Vaurastumisesta on tullut jotain, mitä kohti jokaisen täytyy itsestään selvästi pyrkiä sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Ilmastokriisin ajassa elintasoa pitäisi länsimaissa nostamisen sijaan laskea, mutta jokin illuusio hurmaannuttaa päinvastaiseen käytökseen. Erilaisten eksklusiivisten VIP ja Premium -palveluiden kysyntä on räjähtänyt viimeisen 10-15 vuoden aikana. Kulutuskulttuuri kiihtyy, vaikka maapallo on tulessa.
Katri Naukari
