Kirjablogimme Vieraskynä-kategorian seuraava kirjailija on Tiina Laitila Kälvemark. Laitila Kälvemark on toimittaja ja kirjailija, joka on kulkenut Pariisin, Amsterdamin ja Uppsalan kautta Tukholmaan, jossa on asunut vuodesta 1997. Ruotsalainen rakastaja havainnoi säälimättömän tarkasti häilyvän suhteen dynamiikkaa, naisten valintoja ja motiiveja. Se on romaani, joka tempaa mukaansa ja on luettava yhdeltä istumalta.
"Ehkä rakkaus ja sota liitetään yhteen, koska tuska – tai ainakin sen uhka – kuuluu oleellisena osana rakkauteen?"
KUVA: Mathias Laitila Kälvemark / WSOY
TEKSTI: Tiina Laitila Kälvemark
Rakkaus ja valta
Uuden romaanini päähenkilö Ellen kärsii rakkaussurusta, ja saa ystävältään neuvon: Älä valita ja ruikuta, vaan toimi. Sodassa ja rakkaudessa on kaikki keinot sallittu, eikö joku viisas ole niin sanonut?
Ellen alkaa pohtia yllätyshyökkäystä, vakoilua ja disinformaation levittämistä mahdollisina keinoina voittaa ambivalentti P puolelleen. Hän kuitenkin hylkää ystävän ehdottamat sotatoimet ja pyrkii olemaan etäinen ja viileä – vallankäytön muoto sekin. Menetelmä toimii: kun Ellen etääntyy, P kiinnostuu.
Piiritys, valloitus ja Amorin nuolet
Ajatus, jonka mukaan sodassa ja rakkaudessa saa käyttää mitä keinoja lystää, tunnetaan laajasti maailmalla. Sinänsä outoa, koska rakkaus ja sota ovat kaiken järjen mukaan toistensa totaalisia vastakohtia. Silti myös monet rakastumiseen liitettävät verbit ovat sotaisia: ihastuksen kohdetta piiritetään, hänet yritetään valloittaa tai saada ansaan. Eros, tai Amor, ampuu nuolen pahaa-aavistamattoman uhrin sydämeen.
Kirjallisuudessa sodan ja rakkauden sallitut keinot mainitaan tiettävästi ensimmäisiä kertoja englantilaisen John Lylyn vuonna 1578 ilmestyneessä romaanissa Euphues, the Anatomy of Wyt. Ajatus on mukana myös Cervantesin Don Quijotessa, ja lukuisissa sen jälkeen ilmestyneissä teoksissa.
Ehkä rakkaus ja sota liitetään yhteen, koska tuska – tai ainakin sen uhka – kuuluu oleellisena osana rakkauteen? Jos antautuu rakkaudelle, asettaa väistämättä itsensä alttiiksi myös surulle ja pettymyksille. Ei liene sattumaa, että intohimo ja kärsimys ovat monessa kielessä yksi ja sama sana: passion, passione, pasión.
Deittiäpit ja unohtuneet käytöstavat
Kirjoittamiseni lähtee aina liikkeelle jostakin mieltäni askarruttavasta asiasta, jota haluan tutkia ja selvitellä. Tällä kertaa halusin ymmärtää rakkaussuhteiden vallankäyttöä. Seurasin läheltä ystävieni hankalia eroprosesseja ja seurusteluseikkailuja, ja aloin miettiä, miten on mahdollista, että kerran niin syvä rakkaus voi muuttua silkaksi vihaksi?
Ja miten täysjärkiset ja tiedostavat ihmiset voivat hullaantua siinä määrin, että sietävät rakkautensa kohteelta asiatonta käytöstä, tai jopa hyväksikäyttöä?
Entäs nykypäivän deittiäppi-kulttuuri, miksi se saa aikuiset ihmiset unohtamaan normaalit käytöstavat: perumaan treffit viiden minuutin varoitusajalla tai ghostaamaan, hylkäämään toisen ilman minkäänlaista selitystä?
Aloin miettiä, onko täysin tasa-arvoinen rakkaussuhde ylipäätään mahdollinen, vai onko suhteen yksi osapuoli aina pikkuisen vahvemmilla kuin toinen?
Näiden pohdintojen seurauksena syntyi Ruotsalainen rakastaja, romaani ruotsinsuomalaisen Ellenin ja ruotsalaisen P:n häilyvästä rakkaussuhteesta. P käyttää valtaa roikuttamalla Elleniä langanpäässä: P on vuoroin lämmin ja huomaavainen, sitten taas viileä ja etäinen. Siitä huolimatta Ellen jaksaa uskoa suhteeseen, toivoa parasta. Toivo on kuin torakka, hän kirjoittaa muistikirjaansa. Se etsii koko ajan uutta syötävää, pimeässä, piilossa katseilta. Sitä on mahdoton saada hengiltä.
Voiko rakkauden taudista parantua?
Ellenin ystävä arvelee, että tämä kärsii limerenssistä, on rakkaudesta sairas. Rakastuminen todella muuttaa aivojen kemiaa, kun dopamiini, fenyylietyyliamiini ja noradrenaliini syöksähtelevät hullaantuneen ihmisen veressä.
Roomalainen runoilija Ovidius kirjoitti jo ajanlaskumme alun aikoihin rakkaudesta nimenomaan sairautena, ja listasi sille parannuskeinoja teoksessaan Remedia amoris. Viljely ja metsästys saattavat auttaa, Ovidius uskoi, samoin matkustelu, tai uuden rakastajan ottaminen. Olennaista on välttää joutilaisuutta ja liikaa pohdiskelua.
Myös ystävyys on rakkautta
Ellen tapaa ystäviään sunnuntaisin hotelli Rivalin baarissa Tukholman Södermalmilla, ja naisryhmän suorasukaiset keskustelut kannattelevat häntä vaikeina hetkinä. Rivien välissä Ruotsalainen rakastaja kysyykin, onko parisuhde välttämättä onnen täyttymys, vai voiko ystävyys olla vieläkin tärkeämpää? Eräänlaista rakkauttahan sekin on.
Muinaiset kreikkalaiset nimesivät viisi rakkauden muotoa, joista intohimoinen ja omistushaluinen Eros on vain yksi. Philia on ystäviä kohtaan koettua rakkautta, Storge perheen välistä rakkautta ja yhteyttä, Agape puolestaan altruistista rakkautta.
Sokerina pohjalla vielä Philautia, rakkaus omaa itseä kohtaan. Ja ehkä se on lopulta – sopivasti annosteltuna – rakkauden olomuodoista kaikkein tärkein. Tai ainakin kaikkien muiden suhteiden perusta, edellytys sellaiselle rakkaudelle, jossa valtaa ei käytetä toista vastaan.
Tiina Laitila Kälvemark
