Kirjablogimme Vieraskynä-kategorian seuraava kirjailija on Teppo Heinola. Eläinlääkäri Teppo Heinolan Facebookissa julkaistujen tarinoiden pohjalta julkaistiin suureen suosioon noussut teos Eläinlääkärin elämää. Uudempi teos Eläinlääkärin elämää - Myötätuulessa ja myrskyssä on odotettua jatkoa rakastetulle esikoiskirjalle: vuodet vierivät, mutta sama vauhdikas meno jatkuu.
"Toivottavasti jokainen nimikirjoituksella varustetun kirjan tilannut ihminen ymmärtää millaisen määrän sydänverta ja tuskanhikeä minä olen jokaiseen suherrukseen vuodattanut."
KUVA: Emmi Virtanen
TEKSTI: Teppo Heinola
Sydänverta ja tuskanhikeä nimmarointitouhuissa
Jumankekka että ette ikinä arvaa kuinka paljon minä nautin nimikirjoitusten laittamisesta. Klinikalla kirjan kanssa pyörähtäneet ihmiset ovat varmaan hoksanneet että meikäläinen on kuin peura pitkissä valoissa kun kirjaan pitää laittaa nimmari. Nolottaa ja hävettää koko puuha. Ei saa käsittää väärin, tottahan toki se on mukava kuulla jos tuo kirja on miellyttänyt, ja olenhan minä siitä ylpeä, mutta salaa ja enintään kotioloissa.
Enhän minä tohtinut laittaa koko opusta edes tutuille joululahjaksi. Minun mielestäni kyse olisi ollut vähän samasta hommasta kuin että minä olisin laittanut joululahjaksi omakuvan. Miettikääpä itse, koittakaa laittaa ensi jouluna omakuva lahjapakettiin jokaiselle joulujuhlaan osallistujalle. Saattaapi tulla hieman kummastuneita katseita.
No arvatkaapa mitä pari viikkoa sitten tapahtui? Meidän klinikan pihaan kaartoi kuorma-auto jonka kyydissä oli lastillinen omalla kuvallani varustettuja kirjoja. Kustantamo päätti lyödä rahoiksi ja myi nimikirjoituksella varustettuja kirjoja ennakkomyynnissä. Niinpä minä sitten tuhrin lavallisen omia kirjojani.
Vähänkö muuten jännitti. Kun minulla oli ylioppilasjuhlat vuonna 1988, minun äitini teetti hirmuisen kasan minun valokuvallani varustettuja kortteja. Kortit piti lähettää juhliin osallistuneille ihmisille. Tuohon aikaan kortit teetätettiin foto Mannelinilla, ja eivät kuulemma olleet edullisia. Minun tehtävänäni oli vetäistä kortteihin oma nimi ja ylioppilaaksi valmistumispäivämäärä. 31.5.1988. Kaikki meni muutoin hyvin, mutta minäpoika päästelin vanhasta muistista kortteihin päivämäärän 31.05.1970, se kun sattuu olemaan minun syntymäpäiväni. Tuli muuten sanomista, ja huuto lisääntyi entisestään kun ehdotin että laitetaan väärään päivämäärään suttu päälle ja alle tuo oikea vuosiluku.
Eli nyt on ranteet kipeinä nimikirjoitusten väkertämisestä, ja ei, en tule tähän puuhaan tottumaan. Toivottavasti jokainen nimikirjoituksella varustetun kirjan tilannut ihminen ymmärtää millaisen määrän sydänverta ja tuskanhikeä minä olen jokaiseen suherrukseen vuodattanut.
No eipäkäs kun kovasti kiitoksia kirjan tilanneille ja mukavia lukuhetkiä, toivottavasti maistuu.
T. Tepponen
