Kirjablogimme seuraava Vieraskynä-kirjailija on Anna Elina Isoaro. Isoaro on runoilija ja lastenkirjailija. Isoaro on työskennellyt kirjallisuusalalla monissa erilaisissa tehtävissä, mm. sanataideopettajana, Työväenkirjallisuuden päivän koordinaattorina ja kirjallisuuden läänintaiteilijana. Tavara-avaruus on runokirja, joka katsoo hykerryttävän tarkkanäköisesti nykypäivän elämänmenoa. Planeetta pursuaa kaikenlaista kamaa, mutta onni löytyy lopulta muualta kuin lelukuvaston sivuilta.
"Kielivetoinen tekemisen tapa vapautti mielikuvitukseni realismin kahleista."
KUVA: Otto Virtanen
TEKSTI: Anna Elina Isoaro
Lastenrunojen kirjoittamisesta
Mistä ideat kirjoihin syntyvät? Usein jokin aihe kiehtoo niin vastaanpanemattomasti, että se suorastaan pakottaa kirjoittamaan. Kirjan alkusysäys voi kuitenkin aiheen sijaan olla myös kielessä. Pieni lauseenpätkä tai hauskankuuloinen sana voi riittää kimmokkeeksi, joka alkaa kutkuttaa mieltä ja kerätä ympärilleen lisää kieltä. Uskon, että tällainen kirjoittamisen lähtökohta on tyypillinen ennen kaikkea runoilijoille.
Kun kirjoitin ensimmäisiä säkeitä hiljattain ilmestyneeseen lastenrunoteokseeni Tavara-avaruuteen, en vielä tiennyt tekeväni kirjaa. Kyse oli aluksi toisen työn ohessa omaksi iloksi kirjoittamisesta, vapaasta kokeilusta ja sanoilla leikkimisestä. En pysty tarkasti muistamaan, mistä oikeastaan syntyi idea kuntoilemaan ryhtyvästä sohvasta tai riitaan ajautuvista kermakosta ja sokerikosta. Sanojen soinnin, jonkin yksittäisen riimioivalluksen reittejä ajatukseni kaiketi kulkivat: sohva on tietysti ”massiivinen”, mutta mitä jos se ei olisikaan lainkaan ”passiivinen”..? ”Sokerikko” puolestaan kuulostaa melkein samalta kuin ”välirikko”…
Aiemmin kirjoittamissani kuvakirjoissa olen pitäytynyt realismissa: henkilöt ovat ihmisiä ja tapahtumat arkitodellisuudessa kiinni. Kielivetoinen tekemisen tapa vapautti mielikuvitukseni realismin kahleista. Tavarat heräsivät henkiin, ja syntyi maailma, jossa imuri, moppi ja siivousrätti voivat perustaa bändin ja parittomat sukat löytää kumppanin kirpputorin treffinurkasta.
Hulluttelusta kulutuskritiikkiin
Ensin kirjoitin siis runoja elävistä esineistä, mutta pian huomasin, että runoihini ilmestyi myös lapsi, joka touhuaa erilaisia asioita – leipoo, pelaa, askartelee. Ja eikös näissäkin kaikissa puuhissa tavara ole läsnä? Pullataikina ei onnistu ilman kulhoa ja mittaa, pelaaja tarvitsee konsolin, ja askartelijan arsenaali koostuu kimalteista, muovihelmistä ja muusta kodin joka kolkkaan leviävästä sälästä.
Ajatus tavarasta kirjan kokoavana aiheena muodostui melko orgaanisesti, mutta rajaus johti siihen, että tekstimateriaalia karsiutui reilusti myös pois, koska kaikissa runoissa ei ollut kytköstä tavaramaailmaan. Käsikirjoituksesta poistamieni runojen tilalle kirjoitin uusia. Tavarasta kehittyi inspiraation lähde: mietin, miltä lastenhuoneen rojukasat näyttävät yöllä tai mitä voisin kirjoittaa entisajan esineistä.
Tavara-aihe tuntui avaavan mahdollisuuksia myös isoista ja tärkeistä teemoista kirjoittamiseen. Ylikulutus on koko maapallomme tulevaisuutta uhkaava asia, josta pitää pystyä kertomaan myös lapsille. Olisi tuntunut vastuuttomalta kirjoittaa tavarasta vain harmittoman hulluttelevia runoja. Niinpä teoksessa pilkahtelee mukana myös kulutuskritiikki. Toivoisin, että runot välittäisivät lapsille vaivihkaisesti ajatusta siitä, että tavaran haalimisen sijaan kestävämpää onnea tuottavat arkiset askareet ja kivat harrastukset, kuten puutarhanhoito, musisoiminen tai se jo edellä mainittu pullan leipominen.
Kuvitus auttaa pääsemään runoihin sisälle
Vaikka kirjalle löytyi melko vaivattomasti kokoava aihe, en halunnut lähteä rakentamaan siihen tarinallista kehystä. Runoilijana ajattelen, että teos on vahva, kun sen osia ei liikaa alisteta kokonaisuudelle, vaan jokainen runo toimii myös itsenäisesti. Lastenrunoutta julkaistaan Suomessa suhteellisen vähän, joten mielestäni on paikallaan myös avartaa lapsilukijoiden kirjallisuuskäsityksiä: kirja ei välttämättä ole synonyymi tarinalle. Runon viehätys on ennen kaikkea hetkeen tarkentamisessa, tunnelmakuvassa, kielen akrobatiasta ja sanataiteesta nautiskelussa.
Koska tekstin tasolla Tavara-avaruus koostuu irrallisista – joskin samaan aihemaailman liittyvistä – runoista, kuvituksen rooli teoksellisuuden luomisessa nousi hyvin tärkeäksi. Olemme kuvittaja Mira Malliuksen kanssa tehneet aiemmin yhdessä kolme kuvakirjaa, joiden myötä meille on kehittynyt luja keskinäinen luottamus ja työparimainen työskentelyote. Käytimme yhdessä paljon aikaa runojen järjestyksen pohtimiseen. Mietimme, miten runoja voisi kuvan avulla sitoa toisiinsa ilman, että tekstissä tarvitsee muuttaa mitään.
Runoissani on paikoin haastavia sanoja ja kiemuraisia lauserakenteita. Sen takia vetoavalla kuvituksella on keskeinen tehtävä auttaa lapsilukijoita pääsemään sisälle runojen maailmaan. Esitimmekin kustantamolle toiveen isosta kirjasta, jonka sivuilla on kylliksi tilaa sekä runoille että kuville. Runoilijan mieltäni lämmittää suuresti, että lopputulos on niin näyttävä. Vaikka runous on kirjallisuuden kentällä usein hieman marginaaleissa piilevä laji, runokirja voi myös esineenä (!) herättää huomiota ja tuottaa esteettistä iloa.
Anna Elina Isoaro
