Rahan ja harmonian vihreä väri hohkaa Esa Juntusen uusimman kirjan, Vaurastu viisaasti, kannessa. Kirjassa ei puhuta vain rahasta, taloudesta ja sijoittamisesta, vaan se on myös puhutteleva teos itsensä löytämisestä, itsensä kehittämisestä ja itsensä tuntemisesta perinpohjaisesti. Kirjan pääosan saappaissa ovat me kaikki. Vuoden sijoittaja 2023 kalahtaakin kansista ulos ryminällä.
"Kirja, joka yllättää ennakkoluulosi isosti ja vie sinut sanattomuuden transsiin."
TEKSTI: Matias Kauria / kirja.fi
KIRJA-ARVIO: Esa Juntunen – Vaurastu viisaasti
Kirjassa yhdistyvät kolme erinomaisen tietokirjan piirrettä;
1) Tietokirja on kattava ja pureutuu asiaan aihealueen rajoja venyttämällä kadottamatta punaista lankaa missään kohtaa.
2) Kirjailijan laaja ammatti- ja tietotaito on saatu lypsettyä ja hyödynnettyä kirjaksi samalla kun kirjailijan välittämisen halu, aitous ja hyväsydämisyys muiden puolesta hohkaavat kaiken tiedon keskeltä.
3) Kirja on kirjoitettu niin, että siihen voivat tarttua kaikenikäiset riippumatta omista lähtötaidoista.
Vaurastu viisaasti -kirjan pitäisi ehdottomasti olla ehdolla tietokirjan Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2025. Kirja on jaettu räikeästi seitsemään osaan, joista nostan taas itselleni uskolliseen tyyliin mielenkiintoa herättäneitä ajatuksia tästä.
1. RAHAN VALTA JA VAIKUTUS IHMISIIN
Alkuspiikkien jälkeen kirjassa hypätään suoraan rahan valtaan ihmisissä ja ihmissuhteissa. Suomessahan rahapuhe on tabu kahvipöytäkeskusteluissa, ja aluksi tämän kirjan kuuntelu aiheutti itselläni vastenmielisyyttä aiheen luoman stigman takia. Puhe rahasta saa suurimman osan suomalaisista vaivaantumaan tai häpeämään keskustelun aikana. Rahalla on valta meihin, mutta vallan suuruus määräytyy rahataitojen ja rahapuheen kautta. Molemmissa vähäisyys antavat valtaa rahalle.
Tämä kirja yrittää tosissaan korjata sitä suhdetta ja avata avointa puhetta rahasta. Avoin puhe ja tiedon jakaminen rahasta niin hyvässä kuin pahassa kuitenkin lisäisivät mahdollisuutta vaurastumiselle. Vaurastuminen taas mahdollistaisi arkielämän, joka olisi omannäköinen ja mieluisa. Kirjan alussa kysytäänkin heti jutun juonen kannalta tärkein kysymys lukijalta: "Mikä sinulle on merkityksellistä ja voitko toteuttaa sitä elämässäsi?"
2. MITEN KULUTTAA VÄHEMMÄN
Länsimainen yhteiskunta ja sen toimiminen perustuu yritysten jatkuvaan talouskasvuun ja ihmisten kuluttamiseen. Juntunen puhuu tästä kirjassaan kyseenalaistavalla ja vakavalla äänensävyllä.
Hyperkulutamme joka päivä asioihin, jotka eivät ole meille mitenkään välttämättömiä tai tarpeellisia. Hukumme hylättyihin tuotteisiin ja jätteeseen, ja haemme onnellisuutta kulutuksesta, vaikka se on hetkellistä laastarointia mielelle.
Juntusen esitelmöimä ylikuluttamisen ilmiö ‘hedonistisesta oravanpyörästä’ on erittäin mielenkiintoinen ajatusleikki. Sanotaan, että raha ei tuo onnea pätee tässä ja hyvin. Rahalla saa kulutusta ja kulutus tuottaa hetkellistä mielihyvää. Kulutus tai kulutustuotteiden tasonnosto lisää muiden asioiden kulutusta. Olemme saapuneet sisälle ongelmaan ylikulutuksesta ja nimenmukaisesti oravanpyörään kuluttamisen kanssa.
Kulutuspuheen kohdalla kirja ottaa astetta jyrkemmän kulman ja Juntunen kääntää nokkansa kohti syvempää sukellusta. Tässä kohtaa alamme lähestyä jo syvyyttää, jonne siimat syötteineen eivät enää yllä. Ahdistuksen tunne - anteeksi - paineen tunne alkaa jo olla maksimissaan sukellusveneen ulkopuolella.
Juntunen lataa sanansa kuluttamisesta ja erityisesti vaateteollisuudesta ja luksuksesta sukellusveneen torpedoputkiin. Puhe kuluttamisesta on kuin 12 apinaa paukuttamassa symbaaleja korvasi juurella. Olet jo hereillä, silmäsi ovat auki, mutta silti tämä kirja saa ne avattua. Kulutamme ja pröystäilemme yli kulutustasomme ja toimimme markkinoilla impulsiivisesti hetken mielihyvää jahdaten.
Oletko myös ajatellut sitä, että naisen kehon kaupallistaminen esim. ulkonäköön liittyvien palveluiden ja tuotteiden avulla on luotu markkinataloudessa täyttämään turha ja muka-tarpeita saamia tunteita riittämättömyydestä. Kasvua saadaan riittämättömyyden tunteella, joka lisää ihmisten kulutusta. Riittämättömyyden tunteen portinvartijana toimii kapitalismi, joka pyrkii kasvattamaan voittoja. Tunnetta ei ikinä saada täytettyä, joka lisää yksilön pahoinvointia ja tarvetta kuluttaa lisää.
Lause toisensa jälkeen kuluttamisesta puhutaan pitkään ja hartaasti. Kirja sisältää niin paljon loistavia totuuksia ja ajatuksia kuluttamisesta, että niitä olisi mahdotonta listata tai avata tähän. Tämän vuoksi kirja onkin olemassa. Kiteyttääkseni puheen kuluttamisesta menisi jotakuinkin näin: “ylikulutamme joka päivä vastuuttomasti tarpeettomiin asioihin, koska emme tunne itseämme todella. Emme tiedä, mitä oikeasti tarvitsemme ja mihin meillä on varaa”.
3. OMISTAMINEN JA VELANOTTO
Omistamme asiat voidaan jakaa varallisuutta ja vaurautta tuhoaviin ja vaurautta luoviin omistuksiin. Sosiaalisessa mediassa “vauraussisältöä” luodaan esittelemällä ja flexaamalla tarvikkeita, jotka ovat vaurautta tuhoavia asioita. Näihin kuuluvat kalliit autot, luksustuotteet ja ylelliset lomamatkat. Näistä tuotteista on myös muodostunut “vauraan” ihmisen ulkoinen leimasin, vaikka ne eivät oikeastaan tue vaurastumista. Velanotosta Juntunen puhuu hyvin selkeästi.
Hänen mukaansa Suomessa ovat kaksi lainaa, jotka kannattaa hankkia mahdollisimman pitkällä aikavälillä takaisin maksettuna: opintolaina ja asuntolaina. Kulutusluottoja päin ei kannata edes vilkaista, ellei halua välttämättä lisätä oman talouden stressiä, Juntunen kehottaa.
Kulutusluottovelkaan liittyy yksi yleinen ongelma Suomessa siitä puhuminen ja avun pyytäminen tarpeeksi ajoissa. Yleisesti Suomessa avun pyytämisen kulttuuri on lähes olematon. Tässä tapauksessa vaikean velan kanssa kamppaillaan yksin vaikka sen ratkaisemiseen olisi suuta avaamalla ja apua pyytämällä jo mielentilaa helpottavia ratkaisuja saatavilla.
Mielestäni avun pyytäminen on hankalaa, koska Suomessa on vahva yksin pärjäämisen kulttuuri. Avun saamisen jälkeen koemme olevamme henkistä velkaa tai riippuvaisia avun antajasta. Tämä ei liity vain raha-asioihin vaan aivan kaikkeen avun pyytämiseen ja avun antamiseen. Asuntolaina puheesta kirjailija-sijoittaja siirtyy vertailemaan omistusasunnon ja vuokralla asumisen hyviä ja huonoja puolia.
Tämä kirjan osa oli mielenkiintoinen, koska Suomessa halutaan asua omistusasunnossa ja se on enemmistön tavoittelun kohteena. Vaikka enemmistö niin haluaakin, ei se silti tarkoita, että jokaisen meistä pitäisi kävellä kohti omistusasunnon ovenkahvaa varmoin askelin. Tässäkin kohtaa on hyvä tiedostaa omat halut ja tarpeet sekä oman talouden kantokyky maksaa mahdollisia omistusasunnosta tulevia kuluja. Kumpikaan asumismuoto ei ole toista parempi, koska kyse on yksilöiden eri elämäntilanteisiin sopivista ratkaisuista.
4. MITEN TIENATA ENEMMÄN
Tienaamista käsittelevässä osassa Juntunen puhuu tienaamisesta henkilökohtaisen lasikaton kautta. Lasikatto on jokaisen henkinen katto sille, kuinka paljon ajattelee, että voi tienata. Tähän vaikuttavat monet eri syyt, jotka ovat muodostuneet lapsuudessa ympäristön vaikutuksena. Alhaalla olevan lasikaton voi kuitenkin murtaa ja päästä todelliseen potentiaaliinsa.
Ajatus siitä, että kuluttamiselle pitää laittaa rajat ja tienaamiselle pitäisi antaa vapaus toteuttaa sitä mielikuvituksen avulla samalla tavalla kuin kuluttamisen kanssa tapahtuu, on minusta erinomainen ajattelutapa suhtautua rahaan, tienaamiseen ja varallisuuden kasvattamiseen. Kirjan osassa neljä mennään aiheeseen mitä en odottanut ollenkaan kirjan kannen, otsikon, alaotsikon tai takakansitekstin perusteella.
Kirjailija puhuu todella vuolaasti, optimistisesti ja kannustavasti kuulijalle työuran kehityksestä, työnhausta, työtaidoista. Hän puhuu niin kattavasti, että aiheesta pystyy jokainen ammentamaan hyviä ajatuksia ja oppeja omalle työelämälleen, jos niin haluaa. Kirja jatkaa häkellyttämistä ja yllättämistään sen monipuolisuudellaan sekä kannustavalla, että opettavaisella tyylillään sivusta toiseen. Loistavaa!
Työpuhe herättää itsessäni niin inhorealistisia kuin innostavia tuntemuksia vuoron perään. Pidän siitä, kuinka optimistisesti ja inspiroivasti Juntunen kannustaa etenemään uralla palkkakehityksen kuin työtehtävien ja -paikkojen suhteen. Inhoan kuitenkin niitä työelämän tosiasioita kuten kauneuteen, ihonväriin, lihavuuteen, ikään, sukupuoleen ja muihin tekijöihin liittyviä syrjiviä tekijöitä. Näitä on Suomen työkentällä jatkuvasti.
Minua ärsyttää se, että lähtökohdat ovat epätasa-arvoisia ihmisestä riippumattomista tekijöistä. Miksi sinua saa rangaista siitä mihin et ole voinut vaikuttaa itsessäsi? Myös kapitalismin aiheuttava kasvuahneus yrityksissä ja niiden työntekijöissä tukahduttaa puheen rahapalkasta ja kannustaa työpaikan vaihtoon.
Miksei edelleenkään työpaikoilla ole avoimia palkkatietoja kaikkien henkilöiden ansioista, ja miksi niin monessa työpaikkailmoituksessa palkka jätetään mainitsematta? Toiminta tuntuu epärehelliseltä ja hyssyttelevältä. Siksi on hienoa, että kirjailija keskittyy tekstissä itsensä tuntemiseen ja arvostamiseen ja omien taitojen arvottamiseen esim. palkkakeskusteluja ajatellen.
5. MITEN VAURASTUA SIJOITTAMALLA
Loppujen lopuksi vaurastumisen keskiöön naulataan sijoittaminen. Tuo taikuuden mystinen keino, mihin säästetyt, tienatut ja saadut ylimääräiset rahat voidaan laittaa kasvamaan passiivisesti, pienellä riskillä ja vaivattomasti. Juntunen taas kerran pyörittelee silmiään suomalaisten rahan käytöstä ja ajatuksista koskien sijoittamista, uhkapelaamista ja vaurastumista.
Siinä missä pieniriskiset osakeindeksirahastot ovat helpompi keino sijoittaa tuloja, niin suomalaiset omaksuvat sijoittamisen vaikeana, koska ylimääräistä rahaa ei siihen ole. Kuitenkin nettikasinoihin, veikkauksen peleihin kuten lottoon ja peliautomaatteihin syynätään vuodesta toisen paljon rahaa. Hörähdin tälle, koska kirjailijaa lainaten: “tässä ei ole mitään järkeä. Miksi tätä tapahtuu, jos tässä ei ole järkeä?” Kyseessä on tietysti rahataitojen puute.
Juntunen kääntää sijoittamisesta puhuttaessa riskipuheen ylösalaisin. On suurempi riski säilyttää rahaa pankkitilillä kuin sijoittaa sitä pitkäjänteisesti esim. tunnetun sijoittajalegenda, Warren Buffetin suosimiin S&P 500 -listausta mukaileviin osakeindeksirahastoihin.
Pankkitilillä näennäisesti rahat ovat "turvassa", mutta yhdeksännen luokan kansantalouden tavoin myös tällä hetkellä inflaation takia niiden ostovoima laskee enemmän kuin sijoitettuna sijoitusinstrumentteihin. Tässä ei tarkoiteta sitä, että sijoittaminen olisi riskitöntä vaan sijoittaminen on mahdollisuus kyllästyttää pankkitilillä istuvia rahoja. Miksi ei edes yrittäisi kokeilla tuota mahdollisuutta?
Viisas sijoittaminen - heh - on pitkäjänteistä eli yli 10 vuoden mittaista ja riskit minimoivaa sijoittamista. Lyhytaikainen sijoittaminen on suuri riskistä ja lähempänä uhkapelaamista. Ajatus ja puhe sijoittamisesta Suomessa puskaradioissa on kieroutunutta, koska monella, jolla siihen on mahdollisuus, ei ole uskoa tai kärsivällisyyttä käyttää rahaa säästäväisesti ja sijoittaen pitkäjänteisesti.
Lyhyet ja korkeariskiset kiilusilmäpikavoitot kuten pelikoneet houkuttelevat meitä enemmän. Lottovoittajia on kourallinen ja häviäjiä on loputtomasti. Juntunen hyvin painottaa sitä, että sijoittamisen toistuvalla määrällä ei ole väliä. Väliä on enemmän oman talouden hallinnalla ja rahataidoilla.
Kirjassa puhutaan pitkäjänteisestä toiminnasta. Ja kuten hyvin kirjassa todetaan, pitkäjänteinen toiminta tarvitsee aina syyn ja motiivin toiminnalle. Tästä syystä moni ihminen ei näe sijoittamista omanaan, koska sille ei ole mitään syytä. Ei ole maalia, jota kohti lähtisi nyt liikkumaan ja jonne pääsisi vuosien päästä. Miksi haluat rahaa? Miksi haluat sijoittaa rahaa? Miksi haluat vaurautta?
Usein näihin vastauksiin löytyy syy, joka ei ole materiassa tai luksuksessa vaan jossain sisäsyntyisessä palossa syvällä ajatuskaivon pohjalla odottamassa sukeltajaa. Itsekään en vielä tiedä missä oma maalini on, mutta tiedän sen, että se on olemassa. Sijoittamisen tulisi olla tylsää, järjestelmällistä, pitkäaikaista ja riskien ja kulujen painamista minimiin. Kun lopuksi Juntunen puhuu sijoittamisesta, hän tekee sen hyvin yksinkertaistetulla tavalla, jonka pieni vauvakin ymmärtäisi. No ei ehkä välttämättä vauva vielä, mutta tajuat mitä tarkoitan.
6. PLUS: ZEN-TILA
Suuri määrä rahaa ei ratkaise mitään ongelmia pitkällä aikavälillä, jos ja kun yksilön rahataidot ovat puutteellisia. Rahataidot ovat rahankäytön keskiössä, ei rahan määrä. Ajatus siitä, että suurella määrällä rahaa ratkeaisi elämisen ongelmat on osittain vinoutunut. Ylimääräinen raha voi kuitenkin auttaa alkuun ja helpottaa köyhyydessä ja niukkuudessa elävien arkea.
Juntusen henkilökohtainen itsetutkiskelu, kiinnostuneisuus maailmaa kohtaan, lukematon määrä luettua kirjallisuutta ja aito tahto muuttaa maailmaa lukija kerrallaan huokuu vahvasti kirjan tekstistä läpi. Tämä huokuminen on niin vahvaa, että lukijalle tulee lämpimän viltin alla -olo siitä, että tulevaisuudesta voi tulla itselle mieluisa ja omannäköinen.
Kirja on kattava, kannustava ja inspiroiva kokonaisuus isolla K:lla. Jos taloutesi on kehitystä vailla valmis työmaa, kirja saattaa olla myös ärsyttävä. Ärsyttävä siksi, koska se riisuu sinut alasti pahimman yleisösi eli itsesi eteen ja jokainen sivu ja minuutti vain lisäävät paljastetuksi tulemisen tunnetta. Avoimella otteella pian tunne kuitenkin hälvenee ja häpeily kääntyy inspiraatioksi ja uskoksi omalle kohdalle tapahtuvasta makeasta onnesta.
Olen kirjojen, kulttuurin ja musiikin parissa kokenut monia AHAA-elämyksiä, mutta varsinkin kulutuspuheen kohdalla kirjoitus sai palaset loksahtamaan kohdallani. En säästä sen takia, että voin sijoittaa. Tämä on vain hauska harrastus, mitä voin tehdä siinä ohessa. Ensisijaisesti haluan hallita täysin omaa kulutustani, allokoida kuukauden budjetin järkevästi, säästää ja karsia tarpeettoman kulutuksen pois. Haluan olla kontrollissa ja tietoinen siitä kuka olen ja miten toimin rahan kanssa.
Todellinen vauraus ei ole isoa määrää pankkitilillä, jota voi halutessaan törsätä mihin tahansa. Se on tilanne, joka mahdollistaa elämisen ilman stressiä, pakkoa, uhkaa tai pelkoa rahasta. Tähän ajatukseen uskoo kirjailija sekä allekirjoittanut. Vuositulojen kasvu vaikuttaa nousevasti onnellisuuden kanssa, mutta jokaisen onnellisuus muodostuu monitahoisesti ja tulojen suoranainen kasvu tai lasku eivät ole pääsyy onnellisuuteen. Loppujen lopuksi onnellisuus on subjektiivinen asia.
Tämä kirja on selvästi tehty jokaista lukijaa varten. Vaurastuessasi voit ostaa itsellesi aikaa asioiden parissa, jotka ovat sinulle kaikista tärkeimpiä. Kaikkien aika loppuu joskus eikä tiimalasia voi kääntää ympäri. Kirja sopii kaikilla ja erinomaisesti rahataidoista, sijoittamisesta ja kulutuksesta kiinnostuneille. Kiitos kun luit! KPA 97/100
Matias Kauria / kirja.fi
