Sampo Terhon toinen teos Stalingradin viemärit on kunnianhimoinen suurromaani natsi-Saksan noususta ja tuhosta. Kirjassa veljekset Valter ja Werner Greiser lähtevät pienestä maalaiskylästä Berliiniin opiskelemaan ja tempautuvat nopeasti kovassa nousussa olevan kansallissosialistisen puolueen toimintaan mukaan. Miksi kirja on edelleen ajankohtainen ja mitä uutta kerrottavaa natsi-Saksasta vielä on? Näihin kysymyksiin kirja.fi:lle vastaa kukapa muukaan kuin kirjailija Sampo Terho itse.
"Kukaan ei kannata pahuutta tietoisesti, vaan ymmärtämättä miksi pahuus tekeytyy." - Sampo Terho
Sampo Terho vastaa kysymyksiin Stalingradin viemärit -kirjasta:
Mistä Stalingradin viemärit kertoo ja mistä idea syntyi?
Kirjani kertoo miten natsismin hulluus ja menestys olivat mahdollisia. Jo nuorena ihmettelin natseista kertovissa dokumenteissa kuinka Hitler vain karjuu, ja miten se muka vakuuttaa suuren yleisön. Näin myös Goebbelsin ”totaalisen sodan” puheen ja haltioituneena uskollisuuttaan vannovat ihmiset. Tämä kirja kertoo, miten Hitler ja Goebbels saivat kansakunnan seuraamaan itseään.
Halusin tarinassa etsiä vastauksia siihen, miten tavalliset tolkun ihmiset saattoivat alkaa kannattamaan ääriliikettä, joka lupasi lakkauttaa demokraattisen yhteiskunnan ja sen takaamat kansalaisoikeudet? Mitä ihmiset ajattelivat, miten oman ja Saksan tilanteen hahmottivat, miten mielessään käsittelivät natsien rikoksia? Miksi ihmiset hurrasivat vielä silloinkin, kun Hitler ja Goebbels moneen kertaan julkisesti uhkasivat hävittää juutalaiset?
Mistä sait idean veljeksistä, miten heidän tarinansa syntyi?
Halusin sijoittaa kuvitteelliset päähenkilöt todellisten tapahtumien ytimeen, ja vieläpä pitkälti todellisten sivuhenkilöiden keskelle. Veljesten kautta kerron kaksi näkökulmaa samaan tarinaan; millainen oli natsikiihkoilija, millainen järjestelmän perässähiihtäjä.
Isoveli Valter on intohimoinen natsi, joka hyväksyy alusta saakka myös väkivallan käytön aatteen puolesta. Pikkuveli Werner puolestaan on paremminkin keskivertokansalainen, joka pitkään harkittuaan lähtee mukaan natsiliikkeeseen, koska ajattelee saavansa siitä hyötyä. Kirjoitusprosessin myötä Wernerin hahmo kasvoi merkittävämmäksi päähenkilöksi, koska juuri tavallisen ihmisen tie natsismin tukijaksi on kaikkein kiinnostavin.
Kirjassa on historiallisesti tarkkaa kuvausta, millainen kirjan kirjoitusprosessi oli?
Tein yhtä huolellisen taustatyön, kuin jos olisin kirjoittanut tietokirjaa. Luin muun muassa useita Goebbelsin elämäkertoja sekä laajasti kuvauksia Stalingradin taistelusta. Aloin kirjoittaa vasta, kun pystyin mielestäni eläytymään aikalaisten näkökulmaan tapahtumista. Se on lopulta ainoa tapa käsittää natsismin menestystä, joka jälkikäteen ajatellen tuntuu niin käsittämättömältä.
Vaikeinta kirjoitusprosessissa oli tehdä päätöksiä siitä, miltä osin todellisten tapahtumien kulkua muokataan helpommin kerrottavaan muotoon, kuten romaanissa aina on välttämätöntä. Esimerkiksi jos jokin poliittinen päätös valmistellaan viidessä eri kokouksessa, ei voi kirjoittaa tarinaan viittä kokousta, vaan on tiivistettävä neuvottelut yhdeksi kokoukseksi.
Historiantutkijan koulutus antoi tietenkin valmiuksia kirjan kirjoittamiseen, samoin omakohtainen kokemus politiikan arjesta ja esimerkiksi vaalityöstä.
Mitä nykyihminen voi oppia natsismin tarkastelusta?
Kirjoitusprosessin alusta saakka halusin tarkastella tapahtumia nimenomaan propagandan ja ihmisiin vaikuttamisen näkökulmasta. Oli itse asiassa häkellyttävää huomata, miten samankaltaista retoriikkaa politiikassa edelleen hyödynnetään, kuin jo Goebbels käytti. Miten leimata poliittisia vihollisia, miten kosiskella omia kannattajia – kaikkea samaa kuullaan yhä tänä päivänä, kuin tästä kirjasta löytyy.
Natsien retoriikka oli taitavaa ja sitä täytyy pysähtyä pohtimaan, että oivaltaa sen tyhjyyden. Jos emme tunne heidän retoriikkaansa lainkaan, meille voidaan syöttää samat petolliset tarinat yhä uudelleen – ja sitä yritetään kaikkialla maailmassa, koko ajan. Liput ja univormut saattavat ääriliikkeillä vaihtua, mutta tarinat toistuvat yllättävän samankaltaisina.
Viime kädessä natsismi oli lähinnä vihaa, valehtelua ja vallanhimoa. Mikään näistä ei kadonnut natsismin myötä. Taistelu ääriajattelua vastaan on ikuinen ja se taistelu käydään meidän jokaisen sisällä, mielessämme ja sydämessämme. Kirja kuvaa millaisilla poliittisilla, retorisilla ja psykologisilla keinoilla meitä houkutellaan ääriajatteluun, ja toivottavasti auttaa vastustamaan sitä.
Kukaan ei kannata pahuutta tietoisesti, vaan ymmärtämättä miksi pahuus tekeytyy. Pahat profeetat on kautta aikain ollut vaikea ennalta tunnistaa, mutta yksi asia heistä aina erottuu; he eivät halua sinun ajattelevan asioita itse. He yrittävät nykytermein ilmaistuna rakentaa kuplan, jossa kritiikkiä tai vapaata tiedonsaantia ei hyväksytä. Natsismin vastakohta on viime kädessä se, ettei antaudu johtajaperiaatteelle ja sulje omia aivojaan.
Sampo Terhon kirja Stalingradin viemärit löytyy osoitteesta kirja.fi! ⬅️
