Ohita ja siirry sisältöön
Kirja-verkkokauppa

Mari Renko ja kolmen kirjan esikoisvuosi

Mari Renko on aktiivinen kirjasomettaja, joka debytoi vuoden 2025 aikana esikoiskirjailijana peräti kolmella romaanilla. Ikosen sisarusparven elämästä kertovan lukuromaanisarjan aloitti tammikuussa ihastuneen vastaanoton saanut Helmisormus kirjekuoressa, ja toinen osa Pitsihuntuun kuiskattu julkaistaan elokuussa. Kesäkuussa ilmestyvä Pihlajapalatsi aloittaa nuorille suunnatun Häiveen tapauskirjat -fantasiasarjan (ikäsuositus 14+). Haastattelimme Renkoa poikkeuksellisesta vuodesta, astu kanssamme esikoiskirjailijan maailmaan.

Kirjailijahaastattelussa Mari Renko

Kirjailija Mari Renko makaa silmät suljettuina kukkivien alppiruusujen keskellä maassa kirkkaanpunaisessa paidassa. Auringonvalo ja varjot leikkivät kasvoilla ja kukkivilla oksilla.
KUVA: Anna-Katri Hänninen

Tammikuussa julkaistiin ensimmäinen kirjasi, ja nyt vietät kolmen kirjan esikoisvuotta. Onnittelut tästä! Miltä tämä kaikki on tuntunut? 

Kiitos, viimeiset pari vuotta ovat kyllä olleet häkellyttävät. Oman tarinan näkeminen kansien välissä on ollut pitkään isoin unelmani, ja tuntuu kummalliselta, että nyt se ei toteudu pelkästään yhden, vaan peräti kolmen tarinan kohdalla – ja jatkoa seuraa! Moni on kysynyt, miltä tuntui pidellä omaa kirjaa ensimmäistä kertaa. Se oli samaan aikaan epätodellista, ihanaa ja hieman kauhistuttavaakin. Siinä tarina nyt oli, eikä se enää kuulunut pelkästään minulle. Oli aika päästää kirjasta ja sen hahmoista irti ja antaa ne lukijoiden käsiin.

Oliko sinulla alusta asti suunnitelma useamman kirjan sarjoista vai syntyikö ajatus matkan varrella? 

Ikosten suhteen jo alkumetreillä tuli idea useamman kirjan sarjasta. Se tapahtui varmaankin, kun suunnittelin sivuhahmoja. Tiesin heti, että haluan kertoa myös heidän tarinansa.


Häiveen tapauskirjojen suhteen yritin alun perin itse asiassa kirjoittaa tarinan päättymään yhden kirjan aikana, mutta niin, että sitä voisi halutessaan jatkaa. Ajattelin, että ehkä kustantamot olisivat siitä niin kiinnostuneempia. Yritin tunkea yhteen käsikirjoitukseen vähän liikaa asiaa, ja etenkin loppu oli kiirehditty. Onneksi kustannustoimittajani ehdotti heti, että siitä voisi tehdä sarjan, sillä tarina toimii paremmin ehdottomasti paremmin nyt, kun se on saanut tarpeeksi tilaa kasvaa. 

Onko jokin hetki viime kuukausilta jäänyt erityisesti mieleen? 

Parhaiten mieleen on jäänyt varmaankin kirjailijavierailu Nurmeksen Sananhelinä-kirjakaupassa. Ikoset-sarjani tapahtumat sijoittuvat Nurmekseen, joten jännitin, millaista palautetta paikalliset antaisivat. En ole itse asunut kaupungissa, vaikka se onkin minulle tuttu, sillä mummolani on siellä. Näkökulmani kaupunkiin on siis varmasti erilainen kuin asukkailla. Onneksi palaute oli positiivista ja oli ihana kuulla, että oman kotikaupungin näkeminen ulkopuolisen silmin herätti huomaamaan uusia puolia siitä.

Ikoset-sarja kuljettaa lukijaa kahden aikatason välillä. Miten rakennat aikatasojen suhdetta toisiinsa kirjoitusvaiheessa? 

Kaikissa kirjoissa olen suunnitellut yhtä aikaa molemmat aikatasot, mutta kirjoittaessa olen tehnyt ensin toisen ja sitten toisen. Editoidessa työstän niitä limittäin. Juonen tasolla se riippuu kirjasta. Helmisormus kirjekuoressa -kirjan historiaosuus sijoittuu vuoteen 1912, joten nykyajassa ei enää ollut elossa hahmoja, joilta olisi voinut saada ensikäden tietoa tapahtumista, toisin kuin myöhemmissä osissa. Niinpä jouduin hyödyntämään esineitä, kuten juurikin helmisormusta, kirjeitä, päiväkirjoja ja valokuvia.

Suhtauduin siihen melkein kuin Häiveen tapauskirjojen mysteerijuonien suunnitteluun. Mikä vihje voisi paljastua milläkin tapaa? Tulin tällöin ajatelleeksi sitä, kuinka vanhat esineet linkittävät meidät historiaan ja kantavat mukanaan viestejä vuosien takaa niille, jotka ovat niitä valmiit kuuntelemaan. Siitä ajatuksesta muotoutuikin kantava teema koko kirjasarjalle ja sen myötä myös kirjojen nimet ovat syntyneet.

Sarja kuvaa sisaruksia hieman jopa Bridgerton-tyyliin, mutta suomalaisessa ympäristössä. Mikä inspiroi Ikosten perheen ja maailman luomisessa? Onko sinulla oma suosikkisi Ikosten sisaruksista?

Bridgerton oli ehdottomasti yksi esikuvistani sarjaa ideoidessa. Isoin inspiraationi oli kirjoittaa kirja, jonka haluaisin itse lukea. Halusin lukea rakkaustarinoita, jotka eivät aina noudata samaa kaavaa, kerro samanlaisista mies- ja naissankareista tai ahtaudu kapeisiin muotteihin, mihin romanttiset tarinat usein tungetaan. Maailma on täynnä ihania rakkaustarinoita, jotka ovat kaikki kauniita ja kertomisen arvoisia riippumatta siitä, minkälaisten ihmisten välillä ne tapahtuvat, päättyvätkö ne parisuhteeseen tai eivät ja olipa kyse romanttisesta rakkaudesta tai jostakin muusta.

"Halusin lukea rakkaustarinoita, jotka eivät aina noudata samaa kaavaa, kerro samanlaisista mies- ja naissankareista tai ahtaudu kapeisiin muotteihin, mihin romanttiset tarinat usein tungetaan."


Lempihahmoni tosiaan herkästi vaihtelevat sen mukaan, mitä kirjoitan milläkin hetkellä. Tällä hetkellä vastaukseni olisi siis Elias. Tosin häneen olen tuntenut vahvaa yhteyttä jo alusta lähtien, joten ehkä hänellä on jokin erityinen paikka sydämessäni.

Kirjailija Mari Renko hymyilee kameraan vihreiden lehtien ja valkoisten kukkien kehystämässä luonnonympäristössä. Pitkät, ruskeat hiukset kaartuvat olkapäille ja hänellä on yllään kirkkaanpunainen paita ja kirjavat korvakorut.
KUVA: Anna-Katri Hänninen

Miten nuortenkirjan kirjoittaminen poikkeaa aikuisten romaanista? Vai poikkeaako? 

En lähtökohtaisesti mieti, milloin kirjoitan nuorille ja milloin aikuisille. Haluan vain kertoa tarinan, joka kihisee päässäni. Esimerkiksi hahmojen iät, aiheet ja teemat määräytyvät tuon tarinan mukaan. En ole sitä mieltä, että nuorille ei voisi kirjoittaa joistain tietyistä aiheista tai että kirjoitustyyli poikkeaisi aikuisten kirjoista. Toki samaistumisen kannalta on usein helpompaa, jos päähenkilön ikä on lähellä omaa ikää, mutta harvoin sekään mikään este on.

Kokemuksesta voin sanoa, että nuoret voivat lukea aikuisten kirjoja ja aikuiset nuortenkirjoja ja löytää samaistuttavia hahmoja ja aiheita. Minusta tuntuu, että nuortenkirjoissa on jopa tietyssä mielessä enemmän valinnanvaraa kuin aikuisten kirjoissa – esimerkiksi erilaisten ihmisten representaatio on ilahduttavan monipuolista varsinkin kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa ja tätä toivon vielä lisää niin nuorten kuin aikuistenkin kirjoihin.

Sarjassa on mukana fantasiaa. Mikä vetää sinua yliluonnollisten elementtien pariin? 

Minulle lukeminen on eskapismia, pakoa arjesta. Fantasia onkin lempigenreni ja tämä tausta varmasti näkyy myös Ikosissa, vaikka niissä ei olekaan spefi-elementtejä. Mielikuvitukseni on aika vilkas ja fantasiatarinoissani voin päästää sen täysin valloilleen. Fantasia on myös oiva tapa tutkia meidän maailmamme rakenteita eri näkökulmista. Voi luoda maailmoja, joissa tietyt elementit vertautuvat tosimaailmaan, ja toisaalta jotkut meille tutut normit saattavat kokonaan puuttua. Olipa genre mitä tahansa, kirjoittaminen on ”Mitä jos” -kysymysten kysymistä ja fantasiassa nuo kysymykset voivat kasvaa ihan erilaisiin mittoihin, mitä meidän maailmaamme sijoittuvissa tarinoissa.

Olet aktiivinen kirjasomessa. Mikä somekanava tuntuu sinulle luontevimmalta ja miksi? 

Tällä hetkellä Instagram on se, missä olen aktiivisin, sillä kolmen kirjan työstäminen yhtä aikaa on vienyt paljon aikaa somettamiselta. Rakastan myös Kirjagram-yhteisöä, joka on ihanan lämmin ja tiedostava porukka. Instagramissa on omat ongelmansa, mutta tällä hetkellä se on helpoin paikka minulle. Blogini Rivien välissä on kuitenkin yhä pystyssä ja toivoisin joskus vielä pääseväni palaamaan aktiivisemmin sen pariin, sillä (yllättäen) pidän kirjoittamisesta ja kirjoitusvinkkien jakamisesta ja pohdiskelusta ilman rajattuja merkkimääriä.

Jaettuasi avoimesti matkastasi kirjailijaksi: mikä oli kaikkein yllättävintä prosessissa? Mitä neuvoja antaisit kirjoittajalle, joka haaveilee kustannussopimuksesta? 

Yllättävintä on ehkä se, että miten vuosikausien unelmoinnin ja itsekseen pakertamisen jälkeen kaikki on tapahtunut niin nopeasti. Tuntuu, että aika kustannussopimuksesta julkaisuun aivan vilahti ohi ja tänä vuonna tahti tuntuu vain kiihtyvän. Minulla toki on kolmen kirjan kanssa ehkä vähän poikkeuksellinen tilanne, mutta välillä vauhti ihan hirvittää. Koko ajan täytyy olla miettimässä deadlineja, esittelytekstejä, haastatteluja, seuraavan vuoden katalogeja, markkinointia… Onpa minulta jo kyselty seuraavasta sarjastakin!


Niin ihanaa kuin tämä onkin, välillä huomaan kaipaavani sitä, kun kirjoitin vain itselleni, juuri silloin kuin huvitti, sitä mikä huvitti. Jos sain hyvän idean, oli vapaus alkaa vaikka saman tien kirjoittamaan sitä. Nyt en edes tiedä, milloin minulla olisi aikaa kirjoittaa jotain uutta. Ehkä joskus parin vuoden päästä?


Siksi vinkkini kustannussopimuksesta haaveileville on, että älkää turhaan kiirehtikö. Nauttikaa matkasta, kirjoittamisesta ja tarinoistanne. Itse olin kirjoittanut kahdeksan käsikirjoitusta, kun sain kustannussopimuksen. Olen iloinen, että ensimmäiset tarinani eivät ylittäneet julkaisukynnystä, vaikka aikoinaan se olikin kova isku. Onneksi sain aikaa kehittyä kirjoittajana, oppia editointia, palautteen antamista ja vastaanottamista, sekä ihan vain kasvaa ihmisenä.


Kustannussopimus pakostakin muuttaa suhdetta kirjoittamiseen, eikä aina vain hyvällä tavalla. Kannattaa unelmoida, mutta älä hätäile, muista antaa käsikirjoitustesi välillä levätä, kirjoita uutta, äläkä anna kenenkään, olipa se sitten kustantamo, some, lukijat tai sinä itse, laittaa muita asioita tarinan parhaan tai sinun oman hyvinvointisi edelle. 

Mikä on oudoin tai yllättävin asia, jonka olet googlannut kirjaa kirjoittaessasi? 

Olen välillä murhajuoniin liittyen googlettanut niin väkivaltaisia asioita, että kaikki mainokseni ovat sen jälkeen monta kuukautta olleet turvakotien ja auttavien puhelimien mainoksia. Se on jäänyt myös mieleen, kun kokeilin googlettaa, oliko Titanicin kolmannen luokan oleskeluhuoneen ovi lukittuna yöaikaan vai ei. En olisi ikinä uskonut, että tähän löytyisi vastausta, mutta kyllä löytyi! 

Jos saisit viettää päivän jonkun oman henkilöhahmosi kanssa, kenen valitsisit ja miksi?

Tekisi mieli vastata Pihlajapalatsin Ely, sillä olisi hienoa tavata keiju, ja hänen kanssaan voisin seikkailla ympäri fantasiamaailmaa, mutta luulen, että ärsyyntyisin häneen jo parissa tunnissa – tai ehkä hän minuun! Sen sijaan saman kirjan Vionan kanssa meillä varmasti riittäisi juteltavaa koko päiväksi.

Miltä näyttäisi täydellinen kirjoituspäiväsi? Kahviloita, hiljaisuutta vai rytmikästä kaaosta? 

Täydellinen kirjoituspäiväni alkaisi tehokkaasti. Kävisin ehkä ensimmäisenä uimahallilla uimassa, sillä en osaa oikein kirjoittaa aamuisin. Hoitaisin pois kaikki pakolliset sähköpostit ja somepostaukset, ideoisin päivän kohtauksia koiralenkillä ja sitten kirjoittaisin tehokkaasti noin luvun verran tekstiä. En prokrastinoisi lainkaan, mikä tarkoittaisi että voisin pitää illalla vapaata ja viettää aikaa puolisoni ja kavereiden kanssa tai ehkä vain lukea jotain hyvää kirjaa tai sarjakuvaa. Kirjoitusseurana olisi Hugo-koira ja iso kupillinen Earl Grey -teetä maidolla.


Nämä kaikki ovat nykyistenkin kirjoituspäivieni elementtejä, mutta valitettavasti päivät eivät suju näin tehokkaasti. Etenkin kotona koen vahvaa aloittamisen kitkaa ja kirjoittaminen venyy myöhälle. Siksi tykkään kirjoittaa kahviloissa ja kirjastoissa!

Kiitos haastattelusta Mari Renko ja upeaa kolmen kirjan esikoisvuotta! 📚🥳

Takaisin blogiin

Tilaa Kirja-uutiskirje

Liittymisetuna saat 20 % alennuksen Kirja-verkkokauppaan. Tämän lisäksi saat ajankohtaisia tarjouksia, etuja ja tietoja uutuuskirjoistamme.

Henkilötietojen käsittelystä voit lukea rekisteriselosteestamme.