Mariia Niskavaaran romaani Ester, teurastaja palkittiin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla. Tunnustus jaetaan vuoden parhaalle esikoisteokselle. Ester, teurastaja on kuin aikuisten satu, joka naurattaa, järkyttää ja koskettaa. Kirja on mestarillinen taidonnäyte kielestä, rytmistä ja mielikuvituksen voimasta.
"Ennen kuin tiesin haluavani kirjoittaa kirjan, tiesin, että haluan kertoa tarinoita."
Haastattelussa vuoden esikoiskirjailija Mariia Niskavaara
Onneksi olkoon! Sinulle myönnettiin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto vuoden parhaasta esikoisteoksesta. Mitä palkinto sinulle merkitsee?
Palkinnon saaminen tuntui suurelta helpotukselta. En ole varmaankaan vuoteen nukkunut niin hyvin, kuin palkinnon saatuani. Taloudellisen helpotuksen lisäksi palkinto on hyvin konkreettinen osoitus siitä, että siihen, mitä teen, uskotaan. Ester, teurastajaa ei aina ollut helppoa kirjoittaa, ja matkan varrella epäilin usein, onko siinä, mitä kirjoitan mitään järkeä. Palkinto valoi minuun uskoa, että on.
Milloin tiesit, että haluat kirjoittaa kirjan?
Ennen kuin tiesin haluavani kirjoittaa kirjan, tiesin, että haluan kertoa tarinoita. Minulla on lapsesta asti ollut hyvin elävä mielikuvitus ja olen viihtynyt mielikuvitusmaailmoissani. Jo silloin minulla oli palava halu kertoa, mitä kaikkea näin ja koin oman pääni sisällä. Kesti kuitenkin pitkälle aikuisuuteen asti, ennen kuin aloin tosissani ajatella, että mielikuvitukseni voisi ottaa kirjallisen muodon.
Miten Esterin hahmo on syntynyt?
Esterin hahmo syntyi minulle näynomaisena ilmestyksenä. Tiesin heti, että tässä on henkilö, josta haluan kirjoittaa. Ester oli niin elävä, verevä ja täynnä sellaista raavautta ja väkevyyttä, että välillä miltei kadehdin häntä. Esteristä kirjoittaminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Jouduin lähestymään sellaisia intiimejä ja kehollisia kokemuksia, jollaisia en ollut itse kokenut. Välillä se tuntui vaikealta, miltei hävettävältäkin, sillä pystyäkseni kertomaan Esterin kokemuksista tarkasti, jouduin väistämättä tarkastelemaan myös omaa ruumistani hyvin eriskummallisessa valossa. Kirjoittaminen oli välillä niin intensiivisen fyysistä, että jouduin joskus kirjoittamistuokioiden jälkeen hieman tasaamaan pulssia.
Teoksesi sekä naurattaa että surettaa. Miten kirjoittaessa tasapainottelet komedian ja tragedian välillä?
En oikeastaan ajattele kirjoittavani mitään kovin hauskaa. Vaikka usein sanonkin, että kirjoitan vain, kun se tuottaa minulle iloa, en kirjoita nauraakseni. Päinvastoin kirjoitan aina haudan vakavasti, otsa rypyssä ja kämmenet hiessä. Mutta ehkä juuri se synnyttää myös tietyn synkän humoristisuuden tekstiin. Asiat koomistuvat, kun niitä tarkastelee oikein tosissaan ja ottaa oudoimmatkin elämän ilmiöt ehdottoman vakavasti. Pyrin myös kirjoittaessani olemaan niin konkreettinen kuin pystyn. Joskus tällainen hyvin tarkka asioiden kuvaus saa asiat hieman vinksahtamaan raiteiltaan, jolloin vakavienkin asioiden käsittely nostattaa huulille vinon hymyn.
Ester, teurastajaa on kuvailtu aikuisten saduksi. Minkälaiset sadut ja tarinat kiehtovat sinua?
Olen aina nauttinut tarinoista, joissa tutut asiat saavat taianomaisia tai outoja, joskus hieman kaameitakin sävyjä. Uskon, että aivoille on hyväksi aina silloin tällöin muljahtaa uusiin asentoihin. Toivon aina uuden kirjan äärellä, että luettuani viimeisen sivun, olen eri ihminen kuin kirjan aloittaessani.
Koska minulle tarinoissa tärkeintä on kokea jonkinlainen aivot nyrjäyttävä häkellys, en ole kovinkaan nirso sen suhteen, mistä tämän riemun saan. Minut voi yllättää yhtä lailla keskiaikainen pyhimyslegenda, vanha kansantarina lapsuuteni satukirjasta tai urbaani kummitusjuttu internetin syöveristä.
Mikä on yllättänyt eniten kirjasi vastaanotossa?
Kirjani vastaanotossa minua on ilahduttanut se, että niin monenlaiset lukijat ovat löytäneet Esterin tarinasta jotakin itseään kiinnostavaa. Kirjaani luetaan hyvin monilla eri tavoilla ja se tuntuu minusta ihanalta, sillä en ole kirjoittanut kirjaani mielessäni mikään kirkas sanoma, jonka haluan lukijoille välittää. Ajattelen, että kirjallisuus syntyy todella vasta lukijoiden käsissä. Ester, teurastajasta on lukijoiden keskuudessa syntynyt jo nyt hyvin monenlaisia tulkintoja ja jään innolla odottamaan, minne kaikkialle Ester vielä päätyykään. Ester on myös henkilöhahmona alkanut elää omaa elämäänsä lukijoiden keskuudessa. Se on minusta hauskaa! Aivan hiljattain anoppini kutsui minut ja puolisoni puutarhatalkoisiin sanomalla, että niissä hommissa ’tarvittaisiin kolmen Esterin voimat’.
Ester, teurastaja on groteski ja oivaltava romaani lihasta, lisääntymisestä ja kuolemasta. Niskavaaran kuvaus pienen tehdaskaupungin hahmoista on vinksahtanut ja täsmällinen.
Mariia Niskavaara (1988) on syntyjään valkeakoskelainen kirjailija ja tietää, millaista on kasvaa pienessä tehdaskaupungissa. Hän valmistelee Turun yliopistossa väitöskirjaa, joka käsittelee lihan, ruumiin ja mätänemisen estetiikkaa. Salaisuutensa hän kertoo vain kissoilleen
