Kirjablogimme Vieraskynä-kategorian seuraava kirjailija on Virpi Vainio. Vainio on rovaniemeläinen kirjailija ja kulttuurihistorian väitöstutkija. Hänen kirjansa käsittelevät pohjoisen alueen historiaa ja ihmiskohtaloita, ja ne pohjautuvat tarkkaan tutkimukseen. Hänen esikoisromaaninsa Petsamon enkeli avaa Jäämeri-Suomesta kertovan Petsamo-sarjan.
"Saksalaisia ei Lapin sodan tuhojen tähden haluttu sotien jälkeen juuri muistella. Kirjailijana minua kiinnosti kuitenkin, millaista petsamolaisilla oli jakaa arkensa 26 000 saksalaisen sotilaan kanssa."
KUVA: Miika Hämäläinen
TEKSTI: Virpi Vainio
Unohdettu Petsamo
“Et sinä Virpi ole dekkaristi.”
Alun perin kiinnostuin tapahtumasarjasta, jonka myöhempi historia tuntee nimellä Petsamon vakoilujupakka. Kirjoitin Otavan Rikos 2019 -kilpailuun dekkarikäsikirjoituksen ja sain siitä kilpailussa kunniamaininnan. Onneksi silloinen kustannustoimittajani Hilla Kuumetsä sittemmin sanoi minulle, että ”et sinä ole dekkaristi. Historiallisten romaanien kirjoittaja sinä olet.” Hän oli oikeassa ja aloin kirjoittamaan heti paremmin, kun minun ei tarvinnut väkisten tehdä itsestäni dekkaristia.
Ajatus romaanisarjasta tuli mukaan kustannussopimuksen myötä. Ymmärsin, että Petsamon vakoilu vaatii ensimmäisen kirjan huomion, toisessa keskityn välirauhaan ja kotien jälleenrakentamiseen. Kolmannessa taas jatkosotaan ja siihen, miten petsamolaiset pärjäsivät, kun heidän kotiseudulleen pämähti 26 000 saksalaista.
Mitä enemmän luin ja kirjoitin Petsamosta, sitä enemmän kiinnostuin Petsamon naisista. Keitä he olivat? Miksi heistä ei ole juuri kirjoitettu, vaan useimmiten kuvataan seikkailijoiden ja eränkävijämiesten Petsamoa.
1930-luvulla kaikki puhuivat Petsamosta
Petsamo eli kultakauttaan 1930-luvulla. Jäämeri-Suomesta puhuivat silloin niin tamperelaiset tarjoilijattaret kuin savolaiset lentojätkät. Alueelle muutettiin työn perässä. Yksi suurimmista työllistäjistä oli Petsamon Nikkelikaivos, jota alettiin rakentaa vuonna 1937.
Jäämeri on nyt 2020-luvulla noussut geopoliittisesti yhä keskeisemmäksi alueeksi, johon vähän jokaisella suurvallalla on yhtäkkiä intressejä. Tilanne ei ole uusi; 1930-luvulla niin Englanti, Neuvostoliitto kuin Saksa seurasivat tarkasti, kun Suomen Petsamosta löydettiin Euroopan rikkain nikkelimalmiesiintymä.
Pian myös Etsivän keskuspoliisin katse etsiytyi rajaseudulle, mutta sen sijaan, että se kyselisi kansainvälisten kulkijoiden perään, se huolestui Petsamon venäjänkielisestä tai kolttasaamelaisesta väestöstä.
Minua kiinnosti, miten yhdessä ainoassa yössä omasta äidinkielestä voi tulla poliittisesti arveluttava ja oman kylän ihmisistä vähemmistöä.
Jotta 1930-luvun Petsamon monikielisyys ja etnisyys tulisi näkyviin, sarjassa on kolme päähenkilöä, jolla on hyvin erilainen suhde Petsamoon: On rovaniemeläistaustainen poliisi Antti Teerikallio, vanhapetsamolaista kulttuuria edustavat venäjänkielinen Valeria Vedoroff sekä Sallasta kotoisin oleva taidemaalari, valokuvaaja, Maija Vuonnajärvi.
Mikä auttaa parhaiten sotatraumoihin?
Turjanmeren tyttäressä halusin kirjoittaa petsamolaisten talvisodasta. Romaanissa on myös hyödynnetty uusinta tietoa ruotsalaisten vapaaehtoisten merkityksestä talvisodan Lapin rintamalla.
Sotatraumatutkijat sanovat, että sotastressin ja väkivallan kokemuksiin altistuneita ihmisiä harvoin auttaa puhuminen, koska sodan kokemukset ovat monesti kilpistyneet kehoon eikä keho tottele aina sanoja. Romaanissani kokeilinkin monenlaisilla keinoilla auttaa henkilöhahmojani yli sotatalvesta. Oli mielenkiintoista kirjoittamalla testailla, mikä olisi tehokkain toipumiskeino: luonnonyrtit, huumori, musiikki, työnteko, tutut maisemat vaiko lempi.
Romaani myös näyttää, miten Rovaniemeltä Liinahamariin kulkenut 540 kilometriä pitkä Jäämerentie oli kesällä 1940 ainoa kauppareitti ulos maailmaan paitsi Suomelle, myös naapurimaa Ruotsille. Ruotsi tuo viisi ja puoli metriä kapeaa tietä pitkin maahansa Amerikasta lentokoneen osia, laakereita, elintarvikkeita ja rakennusmateriaaleja. Sodasta toipuvalle Suomelle yhteys Jäämerelle puolestaan on ruokahuollon tähden elintärkeä.
Euroopan juutalaisille Petsamon Liinahamarin satama oli myös välirauhan kesänä elintärkeä. Suomen ulkoministeriö lupaa amerikkalaisten lähettää sotalaivansa hakemaan kansalaisiaan Petsamosta. Pääseekö tanskalainen huippufyysikko Shmuel Jakobsson poliisi Antti Teerikallion avustamana laivaan?
Turjanmeren tytär kertoo yhtä lailla miesten kuin naisten sodan kokemuksesta, näyttäen, miten koti- ja eturintaman todellisuudet monessa kohtaa limittyvät. Vaikuttivathan kummankin rintaman mielialat välittömästi myös toiseen.
Ristitunturi on lottaromaani mutta myös kotirintaman naisten kuvaus
Lapissa aina muistellaan saksalaisia ”riihen polttajina”. Saksalaisia ei Lapin sodan tuhojen tähden haluttu sotien jälkeen juuri muistella. Kirjailijana minua kiinnosti kuitenkin, millaista petsamolaisilla oli jakaa arkensa 26 000 saksalaisen sotilaan kanssa.
Saksalaisajasta toistellaan usein sen negatiivisia puolia. Kuitenkin Saksan armeijan myötä esimerkiksi lappilaisten lapsiperheiden ruokahuolto kohentui. Kiinnostavaa on myös, miten Wehrmacht perusti Lappiin alueen ensimmäisen yliopiston pitääkseen sotilaidensa mielialaa yllä. Halusin kirjassani tuoda esiin näitä historian moniulotteisia sävyjä.
Ristitunturi näyttää, että on historian aika millainen tahansa, ihminen on eepeli ystävystymään.
Saksan armeija oli ehkä maailman mahtavin, mutta Jäämeren talven edessä hekin olivat aseettomia. Petsamon rintamalla kuoli jatkosodan aikana 12 000 saksalais- ja itävaltalaissotilasta sekä tietysti myös paikallisia siviilejä.
Valerian serkun tyttären, Maru Jemoffin, kautta Ristitunturista tuli myös lottaromaani, jossa seurataan yhtä suomalaista sota-ajan ihmettä: naisten osallistumista eturintaman töihin.
Sota pakotti suomalaisnaiset irti perinteisistä rooleistaan ja töihin kodin ulkopuolelle. Kriisi paljastaa myös romaanini petsamolaisnaisista ennennäkemättömiä voimia, kun he karaistuvat raskaassa arjessa ja ottavat paikkansa esimerkiksi lottana tai armeijan kuljettajana. Sota-aika antoi naisille pystyvyyden kokemuksia, jotka paransivat heidän itsetuntoa.
Virpi Vainio
