Kirjablogimme Vieraskynä-kategorian seuraava kirjailija on Ulla Rask. Rask on helsinkiläinen viestintäjohtaja. Blanka, Itämeren tytär on hänen esikoisromaaninsa, joka aloittaa Kylmä meri -kirjasarjan. Sarjan ensimmäisissä kolmessa kirjassa seurataan Blanka Berger von Wijkin elämää järkiavioliiton, oman elämän haltuunoton ja mahdottoman rakkauden välillä.
"1600-luku ei ole useimmille ennestään kovinkaan tuttu, sillä tuosta vuosisadasta opetetaan koulussa yleensä vain veriset sodat, uskonnolliset jännitteet ja noitavainot. Entäs kaikki muu? "
KUVA: Sabina Bqain
TEKSTI: Ulla Rask
Miltä elämä näyttäisi, jos olisin syntynyt 400 vuotta sitten?
Monet pitävät historiallisista romaaneista siksi, että niiden kautta voi uppoutua toiseen aikaan, jo kadonneeseen yhteiskuntaan, mennä erilaisten ihmisten nahkoihin - ja viihtyä. Historian harrastajana mietin aina, kuinka olisin naisena tosiasiassa itse selviytynyt erilaisen ajan vaatimuksissa. Millaista arkinen elämä olisi oikeasti ollut, millaisia valintoja olisin joutunut tekemään?
Ajattelin päähenkilöäni, ajan pohjoiseen suurkaupunkiin eli Tallinnaan syntyvää Blanka Bergeriä kauan ennen kuin muu Kylmä meri -sarjan maailma 1600-luvun alun Itämerellä alkoi jäsentyä. Halusin päähenkilön, joka on totta ja joka joutuu ratkaisemaan, kuinka voi muovata omasta elämästään itsensä näköisen aikana, jolloin hänellä ei juurikaan ole valtaa päättää omista asioistaan.
Tuntematon 1600-luku
Historiallinen romaani edellyttää taustatyötä, se on selvä. Tuntematon on kiinnostavaa. 1600-luku ei ole useimmille ennestään kovinkaan tuttu, sillä tuosta vuosisadasta opetetaan koulussa yleensä vain veriset sodat, uskonnolliset jännitteet ja noitavainot.
Entäs kaikki muu?
Itämeren rantamaissa hansakauppiaiden valta mureni nopeasti 1600-luvulle tultaessa, ja se tarkoitti 1200-luvun alusta jatkuneen maailmanjärjestyksen murtumista ja saksalaisen kulttuurin vaikutuksen heikkenemistä. Ravinto oli edelleen hyvin keskiaikaista, sillä uuden maailman kasvit kuten kahvi, tomaatit ja perunat eivät olleet vielä ehtineet yleistyä. Ajan valtioiden rajat näyttävät meistä hassuilta: Paitsi suurin osa Suomesta myös Viron pohjoisosat kuuluivat Ruotsille. Koko Etelä-Ruotsi samoin kuin Gotlannin saari taas kuuluivat Tanskalle. Kaiken lisäksi Itämerellä on ollut sekä lainsuojattomia merirosvoja että lupakirjalla vihollismaiden laivoja ryösteleviä kaappareita. Ainoa, mikä tuntuu meistä yhä hyvin tutulta, on se, että Venäjää pelättiin Itämeren rantavaltioissa tuolloin aivan samaan tapaan kuin nykyäänkin.
Historia on kuitenkin läsnä kaikkialla, jos vain katsoo. Tallinnan vanha kaupunki, Kastelholman linna Ahvenanmaalla, Lyypekin vanha kaupunki sekä Vaasa-museo Tukholmassa ovat innoittavia paikkoja. Tiesitkö, että Ahvenanmaan merenkulkumuseossa Maarianhaminassa on toinen säilynyt aito merirosvolippu Karibianmereltä pääkalloineen kaikkineen?
Samanlaisia ihmisiä kuin me
Myös ihmissuhteita ja identiteettiä koskevat historialliset käsitykset ovat kiehtovia. Tiedämme, että ajatus romantiikasta avioliitolle välttämättömänä ainesosana on uusi, mutta kyllä sitä ennenkin rakastuttiin. 1600-luvulla hierarkkinen yhteiskunta määräsi aivan kaikille hyvin kapean roolin, johon oli jotenkin mahduttava, halusi tai ei. Historiaa kirjoittivat pitkään vain miehet, ja osin siksi tiedämme vain vähän naisten keskinäisistä väleistä, heidän ystävyydestään, riidoistaan ja lojaalisuudestaan perheessä ja sen ulkopuolella. En kuitenkaan usko, että entisajan naiset olivat sen taipuvaisempia, nöyrempiä tai höpsömpiä kuin me nyt. Päinvastoin. Hehän joutuivat tasapainottelemaan vallankäytön, velvollisuuksien ja synnynnäisen sosiaalisen asemansa ristipaineessa. Sitä mitä ei tiedetä, sen voi kuvitella.
Tarina on tärkein
Kun kolme vuotta sitten päätin ryhtyä kirjoittamaan Kylmä meri -sarjaa, lupasin itselleni, etten jää tekstissä liikaa harhailemaan itseäni kiehtoviin historiallisiin yksityiskohtiin. Se ei aivan onnistunut, mutta onneksi kustannustoimittajani piti huolen siitä, ettei tarina hukkunut kiinnostavan ympäristön alle. Koska Blankan ja hänen piikansa Margon tarina jatkuu vielä ainakin kahden kirjan verran, voi lukija löytää tuttuja sivuhenkilöitä, esineitä, merkkejä ja symboleja myös tulevista kirjoista. Sarja antaa myös tilaa henkilöiden kasvulle ja virheille, eikä kaikkia oivalluksia saada heti.
Kirjoitan niin, että itse innostun ja viihdyn. Uskon, että se kyllä välittyy lukijalle. Kuka nyt ei haluaisi lukea komeasta ja vaarallisesta ruotsalaisesta merirosvosta?
Tilaa Ulla Raskin teos Blanka, Itämeren tytär ja uppoudu tarinaan! 🏴☠️
