Kirjablogimme Vieraskynä-kategorian seuraava kirjailija on Samuli Putro. Putro on suomalainen muusikko ja aikamme arvostetuimpia pop- ja rock-sanoittajia. Elämäni miehet on Putron esikoiskirja ja omaelämäkerrallinen teos miehistä, jotka ovat muovanneet häntä.
"Älkää ymmärtäkö väärin. En ajatellut teitä juurikaan kun kirjoitin. Ajattelen teitä nyt."
KUVA: Miikka Pirinen
TEKSTI: Samuli Putro
Viisi merkittävää
1
Aamutunnit
Kirjoitin Elämäni miehet -kirjan aamuisin. Avasin koneen heti kahvin jälkeen ja naputin.
Espanjassa, loppuvuodesta 2022, kun kirjoitin myös lauluja, saatoin aloittaa aamun biisillä ja tehdä kirjaa vasta päivällä. Ajattelin silloin tekeväni kahta vuoroa.
Se oli innostavaa aikansa, mutta mieluummin teen yhtä vuoroa päivässä.
Ne hiljaiset tunnit siinä kello kahdeksan ja yhden välissä olivat kuin huijattua aikaa. Huijattua keneltä tai oikeastaan miltä?
Helppo vastaus olisi, puhelimelta, mutta oli siinä muutakin.
Se oli aikaa ennen arjen toistuvia rutiineja. Kaupassakäyntiä, naaman pesua, lattian lakaisua. Ja silti siitä muodostui oma rutiininsa. Sellainen jota ikävöin, jos se puuttui.
Kirjoittaminen aamuisin oli kaistale ajattelun ja puhumisen välillä. Ennen kuin sanoin sanaakaan, oli tehnyt sanoja.
2
Ystävä
Venla Rossi ehdotti minulle alkuvuodesta 2022, että kirjoittaisin Image-lehteen artikkelin jostain.
Tartuin toimeen ja saattelimme jutun julkaisukelpoiseksi yhdessä. Prosessista voin häpeilemättä käyttää ilmaisua, kirjoittajakoulu.
Venla editoi, neuvoi, ehdotti. Näytti käytännössä ja keskustelujen tasolla mitä pitkän tekstin kirjoittaminen tarkoittaa:
Avoimuutta, tuoreita ajatuksia, rohkeutta ja selkeitä lauseita. Noiden viimeisten kanssa oli eniten vääntämistä.
Juttu julkaistiin seuraavana kesänä, se sai hyvän vastaanoton. Seuraavaksi Venla heittikin ravintolan hälyssä että:
-Pitäisköhän sun kirjoittaa lisää niitä miesjuttuja.
Se oli loikka numero kaksi. Niitäkin tekstejä Venla kommentoi, editoi ja kyseenalaisti. Oli vaativa ja mukava yhtä aikaa.
Kun elämäni posahti palasiksi alkuvuodesta 2023, hän kuunteli sekavuuttani myös arjessa. Tekstin ruotiminen jatkui niillä tahmaisilla sivuilla saman vuoden syksyyn asti.
Tässä vaiheessa varmasti jo ymmärrätte, miksi hän on tällä listalla.
Kiitos Venla.
3
Vaihtuvat ympäristöt
Kirjoitin Elämäni miehiä viidessä paikassa. Perheettömyys mahdollisti liikkuvuuden.
Työskentelin Torreviejassa, Hailuodolla, Kokkolan Ykspihlajassa, kotonani Helsingissä ja miten sen viimeisen sitten muotoilisi:
No, ihan missä sattuu.
Liikkuvassa keikka-autossa, takahuoneen odottavassa hiljaisuudessa, kaupunkiliikenteen bussissa, terapeutin odotushuoneessa, kun huomasin olevani taas vartin etuajassa.
En edes yritä väittää, että paikat muokkasivat kirjoittamista. Se oli toisinpäin. Kirjoittaminen teki vaihtuvista ympäristöistä kotoisampia. Olipahan edes yksi asia joka pysyi samanlaisena.
Epävarmuus, innostus, toistuvuus. Ne eivät maantieteestä paljoa piitanneet.
4
Kustannustoimittaja
Ilkka Pernu oli lähin työkaverini WSOY:llä.
Miten kuvailla ihmistä, joka ei taida haluta tehdä numeroa itsestään. Mahdollisimman niukasti, luulisin.
Aluksi tapasimme kasvokkain hänen työpaikallaan. Löysimme puherytmin välillemme, se oli helppoa. Sitten yritimme päättää, kumpi pitää ovea auki toiselle ja kumpi siitä ensin kävelee. Siinä emme onnistuneet. Mutta työnteko sujui mutkattomasti, koska sellainen Ilkka on. Helposti ymmärrettävä.
Hän ei herättänyt huonommuudentunnetta eikä tarvetta hyvitellä sitä.
Katsoin ruudulta hänen merkitsemänsä korjausehdotukset ja tein ne. Yksi kerrallaan, kierros kierroksen perään. Mielestäni en langennut, ainakaan monesti, kerjäämään kehuja. Silti sain niitä jossain kohdissa. Se tuntui tosi mukavalta.
Asiallinen kaveri ja hyvä työssään.
5
Lukijat
Älkää ymmärtäkö väärin. En ajatellut teitä juurikaan kun kirjoitin. Ajattelen teitä nyt.
Näen sitä palautetta, mitä puhelimistanne laitatte minulle. Se tuntuu isosti. En tarkoita pelkästään kiitosta, vaan enemmänkin sitä, että olette samaistuneet siihen mitä kirjoitin. Se on enemmän kuin kehu. Se on yksinäisyyden vastakohta.
Huomaan säikähtäväni kirjaa vasta tänään. Nyt, kun se on teillä. Kodeissanne ja luureissanne. Mahdollisissa keskusteluissa kaverinne kanssa kahvilassa tai lasien äärellä. Nyt, kun se on yhteistä.
Mitä tuli sanottua? Oliko se liikaa vai oliko se liian vähän?
Menen tästä kohdasta tietysti eteenpäin. Mutta juuri nyt haluaisin pysyä paikoillani.
Haluaisin vaihtaa lakanat ja lakaista lattian. Laittaa liikaa Mäntysuopaa ämpäriin ja laskea vettä päälle. Tahtoisin vaihtaa huonekalujen järjestystä. Käydä pikällä kävelyllä, kunhan tämä raivostuttavasti roikkuva flunssa on ohi.
Olisi mukava nähdä teitä ja vaihtaa muutama sana. Kirjasta tai ihan mistä vaan. Että mitä kuuluu?
Minulle kuuluu hyvää ja vaihtelevaa, niinkuin aina. Eniten olen iloinen siitä, että olette ottaneet kirjan arkeenne ja sillä tavalla vieneet sen minulta. Oli jo aikakin.
Käpylässä 6.2. 2025, klo 10.51.
Samuli Putro
