Kirjablogimme Vieraskynä-kategorian seuraava kirjailija on Anna Karhunen. Helsinkiläinen kirjailija työskentelee Ylellä konseptisuunnittelijana ja hänet tunnetaan suositun Kaverin puolesta kyselen -podcastin toisena vetäjänä. Uusimpana teoksenaan Karhunen julkaisi tietokirjan Juomishäiriö, jonka pääteemaan eli alkoholittomuuteen tässä vieraskirjoituksessa pureudutaan ajankohtaisesti pikkujouluhengessä.
"Kun illan kuluihin lasketaan etkojen ja jatkojen alkoholijuomien lisäksi taksit ja krapularuoat ja sen lisäksi kaikki aika, jota varastaa seuraavasta päivästä, saattaa hinta alkaa kohota aika korkeaksi."
KUVA: Meri Björn
TEKSTI: Anna Karhunen
Miksi holiton juhlakausi on oikeasti kivempi kun känninen?
“Hyi että, eiväthän mocktailit edes ole hyviä! Se sanakin on mööh-tail. Niistä puuttuu tärkein mauste, lupaus hauskuudesta”, marmatin ja ojensin kättäni kohti seuraavaa kuohuviinikaatoa. Näin elin joka ikisen juhlakauden, aina, siitä asti kun aloin juoda itseäni humalaan yli kaksikymmentä vuotta sitten. En koskaan bailannut ilman alkoholiannoksia, paitsi pakotettuna, ollessani raskaana, eikä silloin oikein bailut maistuneet, odotin innoissani aikaa kun saisi taas juhlia, eli juoda.
Olin ehdollistunut kuvastolle ja tavalle puhua, joka meille kulttuurissamme opetetaan: alkoholi on rentouttavaa, hauskaa ja sitä pitää osata käyttää kohtuudella – hankalaa sinänsä, alkoholi kun on erittäin riippuvuutta aiheuttava päihde. Ihailin kuvastoa jossa nainen oli hilpeä ja rempseä nainen juo sopivasti, jopa väkeviä ja jaksaa bailata aamunkoittoon ja halusin taistella pyhää puhtoista naiskuvastoa vastaan. Ikävä kyllä, vaikka niin halusin, en osannut juoda sopivasti vaan vedin kaksin käsin shotteja jos niitä tarjottiin ja luikahdin kaatokännissä kotiin. En halunnut bailata vaan laittaa itseni ja mieleni pois päältä. Minä en enää ollut ohjaksissa, vaan alkoholin himo ohjasi minun ajatteluani ja toimintaani. Se oli syy lopettaa alkoholinkäyttö, mutta se ei ollut helppoa maailmassa joka on marinoitunut siinä, että alkoholinkäytön lopettamiseen loppuu kaikki hauskuus. Sitä pelkäsin itsekin.
Loppuuko elämästä hauskuus kun ei juo?
Onnistuin lopettamaan alkoholinkäytön ja kirjoitin siitä kirjan, Juomishäiriön – sekä omaksi työkalukseni, että jeesiksi kaikille, jotka pohtivat omaa alkoholisuhdettaan ja ikkunaksi maailmaan, jossa viinalla vahvistettu hauskanpito ei ole enää… no, hauskaa.
Vaikka aihe on vakava, kirjani ei ole, koska elämäni ei ole vakavaa ja tasaista. Juomisen lopetettuani elämästäni ei ole loppunut kaikki hauskuus vaan päinvastoin juhliminen selvin päin on rumpujen pärinää, parempaa, ja nyt paljastan miksi ja miten ja miksi se on vähän yllättävääkin.
Jokaisen aikuisen kannattaisi kokeilla selvänä juhlimista, jos ei oman terveytensä niin itsensä haastamisen kannalta. Dokaamattomuuden edut ovat kiistattomat: kivasta illasta muistaa kaiken, seuraaville päiville voi suunnitella mitä vain kivaa ohjelmaa. Alkoholiin myös palaa tosi paljon rahaa. Parikymppiä vai? Kun illan kuluihin lasketaan etkojen ja jatkojen alkoholijuomien lisäksi taksit ja krapularuoat ja sen lisäksi kaikki aika, jota varastaa seuraavasta päivästä, saattaa hinta alkaa kohota aika korkeaksi.
Raittiuden harjoittelu on kuitenkin vähän kuin salilla käyminen, ekat kerrat saattavat olla aivan tuskaa ellet ole siunattu lahjakkuudella ja hyvällä tuurilla ja tuntuu että kaikki tuijottavat nenäänsä pitkin (eivät he arvostele, paitsi jotkut aivan pösilöt ja silloin kyse on heistä itsestään eikä sinusta). Ja oikeasti, jos et itse kestä porukoita selvänä, ei sinun kannattaisi hengata heidän kanssaan ylipäätään. Luota siihen että lihas vahvistuu jokaisesta harjoittelusta. Parasta alkoholittomuudessa on se, että silloin ei ylitä omia rajoja, menee vain jos huvittaa, juhlimassa viihtyy jos on oikeasti hauskaa ja sitä lähtee kotiin kun on oikeasti se fiilis. Ja vaikka nukkuisi huonosti, ei nuku kuitenkaan liskounta. Viikonloppuina oikeasti palautuu.
Vinkkua… ei vaan lasillinen vinkkiä
Ja nyt jos ja kun alkoi kutkuttaa kokeilla tämän juhlakauden kemuihin limulinjaa, olen palveluksessasi! Alla viisi vinkkiä aloittelevalle holittomalle bailaajalle.
1. OPM = oma pullo mukaan
Varaudu ja ota kotibileisiin mukaan pullo tai tölkki omaa lempi alkoholitonta, niin ei tarvitse jännittää, onko juhlien järjestäjä ottanut holittomat huomioon ja juoda pelkkää hanavettä. Jos juhlitte ravintolassa, voit tsekata etukäteen, mitä alkoholittomia siellä on tarjolla. Se voi saada sinulle itsellesi itsevarmemman olon ja mahdollisuuden yllättyä iloisesti.
2. Kaverille kans (ei)
Humaltuvien seurassa viihtyminen voi olla hankalaa erityisesti aluksi. Itse huomasin, että on helpompaa astua holittomaan bailaamiseen, kun on kaveri, joka ei myöskään juo. Oikeastaan yhä parin vuoden juomattomuuden jälkeenkin mielellään bailaan vain, jos minulla on luottotyyppi rinnallani, silloin muiden humaltuminen ei haittaa lainkaan.
3. Valmistaudu ja fiilistele
Känni-iltakin vaatii valmisteluja kuten rahan lisäksi ; hiilaripitoista ruokaa ja illan päätteeksi veden juomista krapulan estämiseksi. Selvänä bailaamiseen valmistaudun näin: pyrin nukkumaan muutamia öitä aiemmin hyvin, nostattamaan biletunnelmaa fiilistelemällä musiikilla ja muistoilla, syön monipuolisesti, treenaan päivällä (itse siedän ihmisiä huomattavasti enemmän kun olen rasittanut kehoani liikkumalla). Kofeiini auttaa piristymään jos sitä käyttää. Kannattaa ottaa mukaan myös lempikarkkeja nopeaan verensokerin nostamiseen.
4. Iloiset tunnit… tai tunti
Joidenkin mielestä on helpointa olla holittomana juuri juhlien alussa kun muutkin ovat vielä suht selvänä (toisaalta toisia, itseänikin alussa, triggeröi ihmisten nousuhumala), toisten mielestä on helpointa liittyä bailausporukkaan kun juhliminen on jo kunnolla käynnissä ja kukaan ei oikeastaan kiinnitä enää huomiotaan, mitä muilla on laseissaan. Totuuden nimissä: selvänä bailaamiseen usein riittää myös ajallisesti lyhyempi ilta kuin kännissä eli lähde kotiin kun siltä tuntuu!
5. Antaudu ja anna mennä
Jos on ehdollistunut joka kerta juomaan, niin kuin itse olin, ota selvänä bailaaminen ihmiskokeena. Ole oman elämäsi luontotarkkailija ja suhtaudu uteliaasti. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Että tekee mieli palata juovaksi? Vai olisiko pahinta se, että selvänä bailaaminen onkin hauskempaa? No, tipaton tammikuu on ihan nurkan takana, ja kirjastani Juomishäiriö voit lukea, mitä minulle tapahtui, kun antauduin tipattomalle tammikuulle. Spoiler: koko elämäni muuttui paremmaksi – ja hauskemmaksi.
Hyvää juhlakautta kaikille, lasin sisällöstä riippumatta! 🍷
