Tiina Kristoffersson on helsinkiläinen kirjailija ja kirja-alan ammattilainen. Vesa-Matti Toivonen taas on Turussa asuva kirjailija, säveltäjä ja äänisuunnittelija. Heidät tunnetaan muun muassa Listamestari-lastenkirjasarjasta, mutta kirjailijat ovat myös sisaruksia. Hyvän mielen romaani Kangaskauppa joen varrella ja kahden aikatason romaani Nämä sanat ovat vain sinulle ovat sisarusten yhteistyön tuloksia.
Kristofferssonin ja Toivosen romaaneissa on usein mystistä arvoituksellisuutta, ja toisaalta he ammentavat teoksiinsa aineksia myös historian tositapahtumista. Kirjailijakaksikon keskeisiä teemoja ovat ystävyyden ja yhteisöllisyyden kannatteleva voima, joka luo heidän teoksilleen tunnusomaisen lämpimän humaanin ja rohkaisevan toiveikkaan sävyn. Haastateltavat ovat vastanneet sisarushaastattelu-kysymyksiin siten, etteivät tienneet toistensa vastauksia ennen tämän jutun julkaisua.
Sisarushaastattelu: Tiina Kristoffersson ja Vesa-Matti Toivonen
Hypätään heti syvään päätyyn. Kun kirjoittaa kirjaa oman sisaruksen kanssa, alkaako toinen joskus ärsyttää?
Vesa: Lyhyesti sanottuna, kyllä. Kun kyse on luovasta työskentelystä, toinen osapuoli alkaa pakostakin jossain vaiheessa ärsyttämään. Mutta onneksi ei koskaan liikaa. Kirjoitamme tarinaa, jossa kummallakin on oma näkemyksensä tarinan henkilöistä ja tapahtumista, joten on melko luonnollista, että uudet näkemykset saatavat tuntua uhkaavilta. Kumpikin haluaa tuoda oman osaamisensa peliin, joten olisin enemmän huolissani, jos mitään friktioita ei olisi. Se tarkoittaisi, että me emme ole päässeet tarpeeksi syvälle tarinan sisään. Oleellista on luottaa prosessiin. Olemme valinneet tavaksemme työskennellä kahdestaan koska uskomme toisen tuovan sen puuttuvan palasen, jonka ansiosta tarinasta tulee sellainen kuin sen on tarkoitus olla. Olen melko varma, että ilman tätä ulottuvuutta, tarinastamme ei tulisi niin hyviä kuin ne voisivat olla.
Tiina: On hetkiä, jolloin hermot on kireällä ja väsymys iskee päälle ja silloin toinen saattaa ärsyttää. Ärsyyntymisen hetkeni ovat liittyneet pääasiassa aikatauluihin, jotka ovat minun omaa luomustani. Olemme siinä suhteessa erilaisia, vähän niin kuin romaanimme päähenkilö Saimi ja hänen veljensä Jesse.
Kangaskauppa joen varrella -käsikirjoituksen kohdalla muistan, että joulun alla minuun iski jonkinlainen henkinen meltdown. Käsikirjoituksen ensimmäinen versio oli melkein valmis ja elämä oli siinä kohtaa aika haastavaa muutenkin. Yhtäkkiä käsikirjoitus näytti minusta aivan surkealta eikä sitä voisi missään nimessä julkaista. Jos meillä ei olisi ollut kustannussopimusta allekirjoitettuna, olisin heittänyt käsikirjoituksen roskikseen. Kaiken kukkuraksi minuun iski kateus, kun Vesa oli jo tehnyt oman osuutensa tekstistä ja pääsi joululomalle ja minä ”jouduin” jatkamaan joulunpyhinäkin. En tietenkään voi syyttää muita kuin itseäni, koska olin ihan itse tappotahtisen aikataulun meille virittänyt. Tunteet menevät onneksi ohi, niin nämäkin, ja luottamus tekstiin palautui.
Dekkaristit Sofie Sarenbrant ja Carina Bergfeldt kirjoittivat uusimman yhteiskirjansa niin, että toinen kirjoitti puolet kappaleista ja toinen puolet. Onko teillä sama taktiikka vai jokin muu järjestely? Kuinka päädyitte kirjoittamaan kirjan juuri näin?
Vesa: Meillä on hieman eri metodi. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että alussa Tiinalla on idea, jonka muutan tarinan muotoon. Tuon tarinan Tiina sitten kääntää kokonaisvaltaiseksi kirjaksi, jossa kaikki elementit ovat kohdallaan. Ja olenkin hyvin onnellinen, että saan keskittyä juuri niihin osa-alueisiin, josta olen eniten kiinnostunut; henkilöiden välinen kemia, persoonat, tapahtumien rytmitys ja tarinan dynaamisuus ovat minulle tärkeitä asioita. Tiinan harteilla on luoda tarinaan se laajempi merkityksellinen kehys, työstää kerronnallista tasoa ja herättää tarinan maailma eloon ihmisten ajatuksissa.
Tiina: Meillä on toisenlainen järjestely. Kangaskauppa joen varrella -romaanin lähtökohta oli synopsis, jonka minä kirjoitin. Tuon idean pohjalta Vesa kirjoitti kohtaukset tarinarungoksi. Rungon pohjalta minä sitten muokkasin tekstin romaanikäsikirjoituksen muotoon. Kuulostaa simppeliltä, mutta tosiasiassa alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat moneen otteeseen ja kirjan loppukin meni uusiksi. Tämä kirjoitustapa on kehittynyt meidän tavaksemme varmaan siksi, että Vesa on taitava kuljettamaan juonta ja luomaan henkilöhahmoja. Minä taas työstän mielelläni suurta ideaa ja tekstipintaa. Lopputulos on kuitenkin tietynlainen ”kangas”, josta on vaikea erottaa yksittäistä kutojaa.
Mikä eripura tai ristiriita on jäänyt mieleesi kirjoitus- tai editointivaiheesta?
Vesa: Enimmäkseen suurin stressi aiheutuu julkaisuaikatauluista, joten meille ei jää kauheasti voimia enää taistella tarinan yksityiskohdista. Mitä tulee ristiriitoihin kirjoitusprosessissa niin meillä toimii First come, First served -metodi. Eli jos Tiinalla on jokin tietty visio liittyen tarinaan tai hahmoon, niin yritämme jalostaa tätä ideaa mahdollisimman pitkälle mieluummin kuin alkaisin itse esittää omaa vaihtoehtoa tilalle. Kirjailijalle itselleen on aika hieno hetki, kun juuri se oma idea herää henkiin, joten yritämme antaa tilaa toistemme ideoille mahdollisimman paljon.
Tiina: En muista, että meillä olisi ollut eripuraa mistään tarinaan liittyvästä, mutta erästä Vesan haastattelua lukiessani huomasin, että meillä on tästä eri muistikuvat.
Vesa muisteli, että meillä olisi ollut erimielisyyksiä siitä, pitääkö kirjassa olla yliluonnollisia elementtejä. Minulla ei ole mitään muistikuvaa tällaisesta. En suoraan sanottuna tiedä, unohdanko minä yksinkertaisesti erimielisyydet nopeasti vai olenko niin kiinnittynyt omaan visiooni, etten huomaa, että Vesa on eri mieltä asioista kanssani.
Entä mikä oli sisaruksesi tähtihetki tai paras oivallus/onnistuminen kirjoitusvaiheessa?
Vesa: Nyt tuli vaikea kysymys, koska Tiinalla on tapansa toteuttaa neronleimauksensa omin luvin, omalla kirjoituskierroksellaan, joten voi hyvinkin olla, etten ole siitä edes tietoinen, ennen kuin kirja on julkaistu ja kansien välissä. Mutta Kangaskauppa joen varrella -kirjassa Tiinan tähtihetki oli epäilemättä kirjan lopun nivominen yhteen. Olimme edenneet tarinan kanssa todella hyvin, mutta sitten huomasimme ajaneemme itsemme umpikujaan. Tiina nappasi kaikki tarinan langat hienosti käsiinsä ja antoi kirjallemme sen kauniin lopun.
Tiina: Romaanin koko henkilögalleria on minusta upea onnistuminen Vesalta. Ihailen myös tapaa, jolla hän loi romaaniimme huumoria. Ehkä kirkkain onnistuminen on turnauskestävyys, jota Vesa on osoittanut. Täytyy muistaa, että kirjoitamme kolme romaania yhdessä. Ei ole helppoa kirjoittaa niin monta romaania tiukassa aikataulussa leipätyön ohessa ja kouluikäisen lapsen vanhempana.
Pidätkö enemmän lapsille vai aikuisille tarkoitettujen kirjojen kirjottamisesta? Miksi? Miten prosessit eroavat toisistaan?
Vesa: Mielestäni aikuisille ja lapsille kirjoittaminen eivät kauheasti eroa toisistaan. Kyllä aikuisille voi kirjoittaa hauskan ja lapsellisen kirjan, kun taas lasten kirjoissa voi käsitellä vaikeitakin aiheita. Ensisijainen kysymys on, millä tavalla voin kuvata vaikeitakin asioita huomioiden lukijan lähtökohdat. Lapsille kirjoittaessa ykkössääntö on kunnioittaa lapsen sisäistä ja rikasta maailmaa. Se tekee kirjoittamisesta haasteellisempaa. Lasten kyky antautua tarinan vietäväksi on aitoa ja rehellistä, joten haluan ensisijaisesti kiinnittää huomiota tarinan dynamiikkaan. Tarinan on napattava mukaansa heti alkumetreillä tai se jää kesken.
Tiina: Lapsille ja aikuisille kirjoittaminen ei minusta juurikaan eroa toisistaan. Aiheet, joita aikuisten kirjoissa käsittelemme, ovat toki vähän rankempia, mutta luova prosessi on sama. Suurin ero on tekstimassan määrä, sillä aikuisille kirjat, joita aikuisille kirjoitamme, ovat pidempiä. Lastenkirjoissamme mukana on myös kuvittaja, joka toi oman luovan panoksensa tarinan visuaalisuuteen. Aikuisille kirjoittamamme kirjat ovat enemmän parityötä.
Moni ihastui Kangaskauppa joen varrella -kirjaan. Onko olemassa edes pientä toivonkipinää, että palaamme seuraamaan Saimin elämää vielä joskus edes toisen teoksen sivuhenkilönä?
Vesa: Minulla on ilouutinen ilmoitettavana: Kirjoitin jo toisen osan tarinasta käsikirjoituksen muotoon, mutta Tiina oli sitä mieltä, että on aika siirtyä eteenpäin ja kirjoittaa kirja, joka sijoittuu osittain Euroopan synkkään historiaan. Joten heitin alkuperäisen käsikirjoitukseni kovalevyn uumeniin ja aloitin uuden tarinan parissa, josta sittemmin muotoutui toinen kirjamme, Nämä sanat ovat vain sinulle. Mutta Kangaskaupan kakkososaan palaaminen ei ainakaan äkkiä tunnu kovin kaukaiselta idealta.
Tiina: Saimi vilahtaa tulevan Nämä sanat ovat vain sinulle -romaanissamme ohimennen ja lukija saa tietää, mitä Saimille kuuluu. Itse en ole kovinkaan innostunut jatko-osasta, mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka Saimi palaisi vielä vaatimaan lisähuomiota itselleen…
Kuvailkaa syksyllä 2025 ilmestyvää Nämä sanat ovat vain sinulle -teostanne kolmella adjektiivilla?
Vesa: kaunis, armollinen, lämminhenkinen
Tiina: sydämellinen, häiritsevä, kaihomielinen
