Tyhjä kehä kaikui vielä, vaikka ottelu oli jo ohitse. Kun vapaaottelijan nyrkit vaikenivat ja hallin valot himmenivät, olisi voinut kuvitella pimeyden vetäytyvän, mutta se jäikin vaanimaan varjoihin. Samaan aikaan jossakin hiljaisessa paikassa erakkona viihtyvän dekkaristimme mieli kävi vielä omaa otteluaan. Se tarkkaili, ja keräsi sitten varjojen reunoilta yksityiskohtia, joita muut eivät olleet huomanneet. Näistä kahdesta maailmasta, fyysisestä ja fiktiivisestä, alkoi muodostua jotakin. Ja pian siitä nousi karhea ja syvälle pureutuva tarina ripauksella rakkautta, koska mitä olisi maailma ilman tunteista kauneinta?
Kun kustantaja toi Mika Ilménin ja Christian Rönnbackan yhteen, tunnelma ei muistuttanut tavanomaista kirjallista ideointipalaveria. Siinä oli tutkintahuoneen tuntua. Kaksi miestä vastakkain, molemmat omien jälkiensä kanssa. Toisen jäljet olivat muistoja kehon saamista iskuista, toisen taas muistoja tarinoiden varjoista. Miesten välille syntyi hiljainen liitto. Ilménin elämästä tuttu väkivallan rytmi ja Rönnbackan kirjallinen vaisto alkoivat kulkea samassa tahdissa. Ne kulkivat tasan 334 sivun verran, kunnes Jabi oli syntynyt. Mitä kirjan valmistuttua tapahtuu? Se selviää vain lukemalla tämän haastattelun.
Haastattelussa Mika Ilmén ja Christian Rönnbacka yhteisestä kirjastaan Jabi
Voisitteko kertoa, miten tämä projektin idea syntyi? Mikä ajoi Jabin tarinan käynnistymiseen?
Ilmén: Olen tuntenut kustantaja Markus Lähdesniemen kurahousuikäisestä saakka, hän päätti yhdistää Bazarin myydyimmän dekkaristin ja myydyimmän tietokirjailijan. Soiteltiin Röllin kanssa heti lounaan jälkeen ja suunniteltiin lisää yhteistä kirjaa. Rölli on loistava tarinankertoja, mestari luomaan hahmoja.
Rönnbacka: Ajatus vankilakirjasta oli muhinut päässäni jo pitkään. Lähdesniemi kutsui lounaalle, koska muisti varmaankin ajatukseni tällaisesta kirjasta. Immu oli lounaalla mukana ja innostui myös kirjasta. Kirjasopimus syntyi näin yksillä puheilla.
Miten teidän yhteistyönne lähti liikkeelle? Millaisia rooleja kumpikin otti?
Rönnbacka: Alussa levitettiin niin sanotusti kumpainenkin legopalikat lattialle ja ruvettiin katsomaan, mitä meille on. Olin innoissani Immun legoista! Potentiaalia tuntui olevan paljon, jokainen keksimämme hahmo olisi voinut kasvaa vielä suuremmaksi. Teen yleensä kirjoitustyötä itsekseni, joten vuorovaikutteinen prosessi oli mielenkiintoinen ja hauska. Omat ideat saivat palautetta ja Immu jopa torppasi osan, mutta se oli vain hyvä juttu. Immun toistuvilla “mitä jos” -kysymyksillä päästiin aina eteenpäin.
Ilmén: Mulla on oma eletty elämäni ja sen tapahtumat, joista ammentaa kirjaan. Moni Jabin tapahtuma on oikeasti tapahtunut jollekin tutulleni. Olen tuottanut kirjan sisältöä tarinoillani, mutta en kirjoittanut riviäkään. Suutari pysyköön lestissään, Rölli ei ole turhaan huippudekkaristi.
Rönnbacka: Tämä työnjako oli ergonomisempi verrattuna siihen, jos kumpikin meistä olisi omalla tahollaan kirjoittanut Jabia. Kirjailijaurani alussa palaute tuntui henkilökohtaiselta, suhtaudun siihen yhtä tyynesti kuin suu vaahdossa raivoava Aku Ankka. Nykyään osaan suhtautua kritiikkiin aivan eri tavalla.
Päähenkilö Jani “Jabi” Ojala on vapaaottelija, joka joutuu kirjassa yllättävään tilanteeseen. Miten hahmo on rakentunut todellisuuden ja fiktion risteyskohdassa?
Ilmén: Jabi on yhdistelmä montaa todellista henkilöä. Hahmo heijastelee kamppailu-urheilussa ihmisille tapahtuneita elämäntarinoita, mutta sillä ei ole ketään yksittäistä esikuvaa oikeasta elämästä.
Rönnbacka: Hahmossa on paljon yleistyksiä. Kuten Immu jo kertoi Jabi on hybridi eri hahmoista. Draaman vuoksi Jabille lisättiin vielä auvoinen parisuhde, jota voimme matkan varrella repiä auki. Oli jännittävä nähdä, kuinka pitkälle kuminauha venyy ja suhde kestää. Kumpikaan ei olisi selvinnyt ilman toisiaan.
Ilmén: Olen itse lusinut 10 vuotta ja tuo rakkaus on juurikin se, mikä istumisessa rassaa. Perhe ja rakkaiden ihmisten läsnäolon puuttuminen ovat ne, jotka korventavat, kun on kiven sisällä. Tästä tunteesta on ammennettu myös kirjaan.
Kirjassa käsitellään raskasta tilannetta: unelmasta, petoksesta ja väkivallasta. Mikä teema oli teille tärkein ja miksi?
Ilmén: Nämä elementit ovat rikollismaailman elementit. On unelma suuremmasta ja paremmasta elämästä, mutta rikollismaailma on täynnä petosta sen eri muodoissa. Unelmat ajavat ihmiset eri tilanteisiin.
Rönnbacka: Jabi-dekkarin Max-hahmoa ei ollut mietitty etukäteen, mutta siitä muotoutui oikein inhottava. Kun omaa etuaan ajavan Maxin sai mottiin, tajusin todella Immun maailman ja palaset loksahtivat kohdilleen. Reipas, kunnollinen päähenkilö vaatii taustalle kunnon paskiaisen. Maxin takana olevaa organisaatiota en olisi edes osannut yksinäni luoda.
Ilmén: Olin itse parikymmentä vuotta portsarina, joten kuvauksia siitä maailmasta oli helppo kertoa. Portsariporukka muistuttaa konnamaailmaa pienoiskuvana “saaliin” jakamisen ja siihen liittyvien teemojen kautta. Todellinen lojaalisuus on harvinaista.
Hyödynsitte Ilménin omaa kokemusta urheilu- ja vapaaottelumaailmasta. Missä kohdissa fiktiota kannatti päästää valloilleen?
Ilmén: Rölli sai päättää, milloin heitetään fiktiota sekaan.
Rönnbacka: Piirustuspöydälle palattiin useasti ja mietittiin, mitä jos sittenkin tehtäisiin toisin. Mitään tiettyä kohtaa ei jäänyt mieleen, mutta hahmoista ehkäpä Max ja albanit muodostuivat sellaiseksi kirsikaksi kakun päälle, heissä käytettiin mielikuvista ja värikynää kunnolla.
Millaisia haasteita kohtasitte kirjan kirjoittamisessa?
Ilmén: Montakin haastetta tuli vastaan, ja välillä haastoimme toinen toisiamme. Toisinaan pakitimme ja Rölli kirjoitti taas jonkin kohdan uudelleen.
Rönnbacka: Jotta voisi kirjoittaa Maxista ovella, täytyy tietää, mitä Maxille on tapahtunut vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Kertojalle täytyy olla selvää moni asia, mitä kirjassa ei suoraan lue. Taustatyön määrä on todella suuri eikä se näy lukijalle kokonaisuudessaan.
Millaisia reaktioita toivotte lukijalta heräävän Jabin tarinan jälkeen? Mikä tunne tai ajatus lukijassa voisi jäädä elämään?
Ilmén: Mietimme loppua paljon ja päädyimme lopulta siihen, että kirjalle olisi hyvä saada onnellinen loppu. Vaikka asiat olisivat kuinka huonosti, kaikesta selvitään.
Rönnbacka: Itse lukijana tykkään nimenomaan kirjan kyydistä. Toivon, että lukija ajattelisi kirjan suljettuaan: “Immu ja Rölli, kiitti kyydistä.”
Immu halusi kytistä mulkumpia, mutta lopussa kohtasivat ihmiset.
Ilmén: Just näin! Usein elämässä on enemmän harmaita kuin mustan ja valkoisen sävyjä. Oon tavannut hyviä tyyppejä ja rottia niin konnien kuin poliisienkin joukossa. Siksi kirjassakin on näin.
Rönnbacka: Ensimmäisen version loppu oli brutaali. Siksi se muotoiltiin uudelleen ja nyt siitä tuli jopa elokuvallinen. Oon hirveän tyytyväinen siihen. Reissun aikana ollaan pirun syvässä montussa, joten hahmoille oli reilua antaa onnellinen loppu.
Onko Jabin tarinassa mielessänne mahdollisuus jatko-osalle tai laajennukselle?
Ilmén: Rölli kiinnitti näihin huomiota jo tarinaa rakennettaessa, mutta emme tiedä tulevasta.
Rönnbacka: Elokuvakäsiksenähän Jabi olisi runsas. Ja edullinen tuottaa, koska osa tarinasta sijoittuu vankilaan. Aina voi soitella kirjan luettuaan, jos herää ideoita elokuvasovituksesta.
Viimeinen kysymys. Nimetkää suosikkikirjanne kautta aikain!
Ilmén: Kirja toisen maailmansodan aikaisesta hävittäjälentäjästä. Taustalla rakkaus ja elämän raakuus, ja lopuksi vielä tarinan kruunaa epäonnistunut kamikaze-hyökkäys. Tämä elämäkerta jäi mieleen.
Rönnbacka: Stieg Larssonin Millenium-trilogia. Kun Vuorisen Juha pyysi kirjoittamaan dekkarin, mietin millä helvetillä muka pystyn siihen. Kaikki oli silloin Raid-tyylistä, yksillä silmillä kuvattua tarinaa. Larssonilla taas oli monta kertojaa ja siitä tajusin, että voin itsekin annostella oman tarinani näin. Larssonista poiketen en kuitenkaan halua grammaakaan paikallis- tai yleispolitiikkaa omiin kirjoihini.
Jos Josey Walesin länkkäri Outlaw olisi kirjana, se olisi suosikkini. Immu sanoo aina, että teen länkkäreitä ja koen sen kyllä pitävän paikkaansa. Kirjojeni draamankaari noudattelee klassisen länkkärin koostumusta.
Tilaa uunituore Jabi omaan kirjahyllyyn! 🥊
