Kirjablogimme Vieraskynä-kategorian seuraava kirjailija on Satu Rämö, Islannissa asuva kirjailija ja ekonomi, jonka Hildur-kirjasarja on ollut poikkeuksellisen suuri menestys joka mittarilla. Tässä artikkelissa Rämö antaa vinkkinsä, kuinka tulla paremmaksi kirjoittajaksi.
Teksti: Satu Rämö
Kuva: Sabrina Bqain
Näin tulet paremmaksi kirjoittajaksi
Minulta kysytään usein, miten tulla paremmaksi kirjoittajaksi. Vastaan aina, että monipuolinen lukeminen on kirjoittajan tärkein taito.
Mitä yhteistä on Stephen Kingillä ja Pirkko Saisiolla? Heidän teoksensa ovat antaneet minulle sekä viihdettä että lohtua, mutta myös tukeneet kirjoittajan työssä.
Ihmisen täytyy laittaa sisäänsä jotain, jotta jotain voi tulla ulos. Sama logiikka koskee myös kirjoja. Minulla itselläni on muutama suosikkikirja ja -kirjailija, joita luen toistuvasti. Heidän maailmassaan käyminen viihdyttää, tuo lohtua ja kiihottaa mieltä. Näistä kirjailijoista on tukea myös omalle kirjoittamiselleni. Jaan muutamia omia kestosuosikkejani vinkiksi sinulle. Hyvässä tekstissä on paljon muitakin elementtejä, mutta aloitetaan näistä neljästä.
1. Kuinka kirjoittaa hyvää dialogia?
Dialogia on vaikea kirjoittaa ja hyvää dialogia on hyvin vaikea kirjoittaa. Siksi arvostan sen taitajia paljon. Dialogin kautta viedään tapahtumia eteenpäin, mutta minulle oleellista on myös se, että dialogin kautta pystyy kertomaan henkilöistä tärkeitä asioita.
Kuinka sanoa suoraan puhumatta liikaa? Lue Pirkko Saisiota. Saision kirjoittama vuoropuhelu saa käsikarvani permanentille. Joka sanassa haisee hiki, tirisee tunne ja tärkeää on myös se, mitä ei sanota. Sanojen väleistä tursuavat henkilöhahmojen ääneen sanomattomat halut ja vajaavaisuudet.
Maija Kajannon hyvän mielen Kahvila Koivu -sarjassa sanaillaan kauniisti. Kajannon kirjoja lukiessa mieleni vääntyy väkisinkin kauniimpaan asentoon ja näen kaikkien ihmisten miellyttävimmät puolet herkemmin.
Kuinka näyttää dialogin avulla puhujan olevan hauska, ilman että puhuja kertoo vitsejä? Lue esimerkiksi Christian Rönnbackan Hautalehto-rikosromaanien henkilöiden sanailua, niin tiedät.
2. Kuvaa miljöötä tarinan vaatimalla tarkkuudella
Miksi miljöötä pitää kuvata? Osuva miljöön kuvaus – enkä nyt puhu vain maiseman kuvailusta – houkuttelee tarinan maailmaan kertomalla siitä jotain oleellista.
Sofi Oksasen Puhdistusta voi kehua mistä näkökulmasta tahansa. Puhdistuksessa myös ympäristön kuvaus on upeaa. Jos olet lukenut kirjan, minä luulen, että sinäkin muistat sen hehkulampun. Tai tarinan alussa olevan raatokärpäsen, joka pörisee ikkunassa ja yrittää ressukka löytää tietään vapauteen.
Kun miljöötä kuvaamalla onnistuu kertomaan ihmisistä, henkilöhahmon yhteiskuntaluokasta, luonteenpiirteistä tai ideologioista, tarinan imu voimistuu, koska tarinan taika voimistuu.
3. Oli juttusi pitkä tai lyhyt, kerro se hyvin
Kerro hyvää tarinaa, älä jaarittele. Voit kirjoittaa satasivuisen kirjan ja jaaritella 95 sivua. Tai voit kirjoittaa tuhatsivuisen järkäleen, josta on kaikki tylsä jaarittelu niistetty pois. Mallia kannattaa ottaa parhailta, eli esimerkiksi Stephen Kingistä ja Gillian Flynnistä.
He osaavat kirjoittaa hiljaisuudesta niin, että paikallaanolo tuntuu räjähdykseltä. He saavat ladattua pari virkettä niin täyteen tarinaa, että vesikin syttyy liekkeihin.
4. Erotiikkaa, ihmissuhteita ja sormenjälkiä
Kirjoita aiheesta, jonka tunnet hyvin tai jonka parissa vietät mielelläsi aikaa taustatöitä tehden. Kirjoitan dekkareita, joissa käytännön poliisityötä kuvataan vain vähän. Se johtuu siitä, ettei minulla ole poliisinkoulutusta. Joudun kirjoittaessani hankkimaan kaikki poliisityöhön liittyvät yksityiskohtaiset tiedot. Joskus yhden hyvin lyhyen kappaleen kirjoittaminen sormenjälkien talteen ottamisesta vaatii neljän tunnin taustatyötä. Teen taustahaastatteluja ja luen paljon esimerkiksi Poliisiammattikorkeakoulun lopputöitä, joissa poliisiopiskelijat käsittelevät jotakin rajattua asiaa ja kertovat siitä selkeästi.
Muista, ettei taustatietojen hankinta tarkoita pelkästään ammattisalaisuuksien selvittelyä tai tietyn vuosikymmenen vaatetusmuotiin syventymistä. Taustatietoa tarvitaan myös siihen, että pystyy kuvaamaan työn alla olevalle omalle tarinalleen tärkeää aihetta moniulotteisemmin ja paremmin.
Kun haluan syventyä seksuaalisuuteen, luen Eeva Kilven päiväkirjateoksia. Kun haluan eläytyä isoisän ja lapsen väliseen suhteeseen, luen Lotta-Sofia Saahkon kirjoja.
Jokaisesta lukemastani kirjasta pyrin löytämään asian, missä kirjailija on erityisen onnistunut. Niinpä annankin kaksi kotitehtävää kirjoittamisesta haaveilevalle.
1. Mieti, missä juuri nyt lukemasi kirjailija on erityisen hyvä.
2. Ota selvää, missä sinä olet erityisen hyvä!
Satu Rämö
