Eeva Kilpi on Espoossa asuva kirjailija ja runoilija. Kilpi syntyi 18. helmikuuta 1928 Hiitolassa, Laatokan Karjalassa. Kilpi onkin käsitellyt evakkoaiheita useissa teoksissaan. Hänet tunnetaan myös luonnon sekä tyttöyden ja naisen vahvana kuvaajana: Kilven teoksista kaikenikäiset naiset ovat saaneet voimaa katsoa itseään lempein silmin.
Kilpi on julkaissut romaaneja, runoja, novelleja sekä muistelmia ja päiväkirjateoksia. Kilven ensimmäinen runokokoelama oli Laulu rakkaudesta ja muita runoja ilmestyi vuonna 1972. Hän on saanut urallaan useita palkintoja, mm. Valtion kirjallisuuspalkinnon vuosina 1968, 1974 ja 1984. Vuonna 1974 hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali. Yli kolmenkymmenen teoksen tuotannosta tunnetuimpia ovat Häätanhu, Elämä edestakaisin sekä omaelämäkerrallinen sotatrilogia Talvisodan aika, Välirauhan aika ja Jatkosodan aika.
Eeva Kilpi kirjoitti ylioppilaaksi Imatran yhteiskoulusta 1946 ja aloitti samana vuonna opinnot Helsingin yliopistossa. Vuonna 1953 hän valmistui filosofian kandidaatiksi ja on toiminut vuodesta 1959 vapaana kirjailijana. Kilpi on ollut Suomen PEN-klubin puheenjohtajana vuosina 1970–75 ja Suomen kirjailijaliiton johtokunnassa vuosina 1971–73.
Evakkokarjalaisuuden lisäksi Kilpi on tunnettu myös ihmissuhde- ja luontoaiheistaan. Hän on näyttänyt suuntaa seksuaalisuuden ja vanhenemisen kuvaajana.
Kilven päiväkirjamerkintöjen pohjalle tehty Elämää kaikki päivät (WSOY, 2022) julkaistiin keväällä 2022. Keväällä 2024 julkaistu Tähdet ovat alkaneet näkyä (WSOY, 2024) sisältää kolme Eeva Kilven aikaisemmin ilmestynyttä muistikirjaa.
Kuva © Veikko Somerpuro / WSOY