Oikeasti aikuinen

Pollarin esikoisromaani on kertomus kaltoinkohtelusta mutta myös unelmien voimasta ja kynsilakkapullossa piilevistä mullistavista mahdollisuuksista olla jonain päivänä oikeasti oma itsensä.

Humahdus. Lumi värjäytyy punaiseksi. Viisivuotias tyttö ja osa hänen hampaistaan lojuvat veren seassa maassa. Svingiä harjoitelleen esikoisen hole-in-one on pikkusiskon hammasrivistössä. Ja siitä iskusta, niin aikuinen aina sanoo, tyttö meni pilalle. Mitäpä seisoi niin lähellä.

Tyttö kasvaa ja haaveilee pääsevänsä kauas. Yhdeksäntoistavuotiaana hän löytää kodikseen pienen ullakkohuoneen Pariisin sydämestä. Unelmien kaupunki on juuri niin ihana kuin vain olla voi, kunnes on päästävä vielä kauemmaksi. Mutta New Yorkissakin nuoren naisen varjona seuraa viisivuotias tyttö, joka meni kertaiskusta pilalle.

Pollarin romaani kuplii mustaa huumoria ja elettyä elämää. Se kertoo tytöstä, joka toivoi olevansa siedetty, koska rakkaus oli liikaa pyydetty.