Tuhansien lähteiden saari

Jotain erilaista. Sitä on aina Sarah Larkin kirjat. Niissä on jännitystä, romantiikkaa, järkyttäviä kohtaloita, historiaa.

Sarah Larkin Tuhansien lähteiden saari on ensimmäinen osa uutta, Karibialle sijoittuvaa sukusaagaa, joka vie lukijan 1700-luvun Lontoosta Jamaikan plantaaseille. Kirjan päähenkilö on Nora, nuori nainen, joka rakastuu köyhään lordi Simoniin ja unelmoi matkustamisesta eksoottisiin siirtomaihin. Kun Simon kuolee, Nora suostuu naimaan Jamaikalla asuvan leskimiehen, joka omistaa sokeriplantaasin. Nora löytää uuden elämän Jamaikalta, mutta joutuu myös kohtaamaan orjuuden julmuuden, valkoisten ja mustien välisen konfliktin ja oman sydämensä salaisuudet.

Lark on taitava kertoja, joka osaa luoda eläviä henkilöhahmoja ja kuvata historiallista aikakautta uskottavasti. Kirja on täynnä värikkäitä yksityiskohtia, jotka vievät lukijan mukanaan Karibian kuumuuteen, tuoksuihin ja tunnelmiin. Lark ei kuitenkaan kaihda kuvata myös siirtomaa-ajan synkkiä puolia, kuten orjien kohtelua, kapinoita ja väkivaltaa. Kirja on paitsi kiehtova historiallinen romaani, myös koskettava rakkaustarina, joka pitää otteessaan loppuun asti.

Tuhansien lähteiden saari on kirja, joka sopii kaikille, jotka pitävät historiallisista sukusaagoista, eksoottisista maisemista ja kaiken voittavasta rakkaudesta. Se on myös kirja, joka saa ajattelemaan ihmisten välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä, oikeutta ja vääryyttä, menneisyyttä ja nykypäivää. Se on kirja, joka jättää jäljen lukijan sydämeen.

Kirja muistuttaa mielestäni monin tavoin Isabel Allenden klassikkoa Henkien talo, joka kertoo myös sukupolvien tarinan Latinalaisessa Amerikassa. Molemmat kirjat yhdistävät historiallisen todenperäisyyden ja maagisen realismin, luoden rikkaan ja monitasoisen kuvan siirtomaa-ajan yhteiskunnasta. Larkin kirja eroaa kuitenkin siinä, että se keskittyy enemmän rakkauden ja intohimon teemoihin, kun taas Allenden kirja käsittelee enemmän poliittisia ja sosiaalisia kysymyksiä. Tämä ei kuitenkaan vähennä kummankaan kirjan arvoa, vaan pikemminkin osoittaa, miten monipuolisesti sama aihe voidaan kuvata.

Minä pidin kirjasta paljon, sillä se oli mukaansatempaava ja koskettava. Lark onnistui luomaan henkilöhahmot, joihin pystyin samaistumaan ja eläytymään. Kirja sai minut nauramaan, itkemään ja jännittämään.

Se oli myös opettavainen, sillä se antoi minulle uutta tietoa Karibian historiasta ja kulttuurista. Kirja oli hyvin kirjoitettu ja helppolukuinen. Se oli yksi parhaista kirjoista, joita olen lukenut viime aikoina.