Oikeasti aikuinen

Laura Pollarin romaanissa Oikeasti aikuinen kodin ahdistavien seinien läpi puskee vastustamaton nuoruuden elämänvoima, usko haaveisiin ja akvamariininsinisen kynsilakkapullon mullistaviin mahdollisuuksiin – ja siihen, että jossain joku päivä saa vielä olla oma itsensä.

Humahdus. Luminen mätäs värjäytyy punaiseksi. Viisivuotias tyttö ja osa hänen hampaistaan lojuu veren seassa maassa. Tyttö sanoo, ettei tunnu missään, mutta ihan turhaan, kukaan ei kysy. Svingiä harjoitelleen isoveljen hole-in-one pikkusiskon hammasrivistössä – ja  silloin, niin aikuinen aina sanoo, tyttö meni pilalle. Mitäpä seisoi niin lähellä. Heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen tyttö muuttaa unelmiensa kaupunkiin Pariisiin. Sen sydämestä löytyy pieni ullakkohuone kodiksi, ja elämä voi vihdoin alkaa. Pariisi on juuri niin ihana kuin olla voi, kunnes tyttö kasvaa ulos kaupungista ja haluaa haukata palan vielä suurempaa maailmaa ja vapautta. Mutta suuremmassakin kaupungissa hänen varjonaan seuraa viisivuotias tyttö, joka meni kertaiskusta pilalle ja jota aikuinen yhä ahdistelee. Kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin perustuva, mustan huumorin sävyttämä romaani kertoo tytöstä, joka halusi olla edes siedetty, koska pitäminen oli liikaa pyydetty mutta myös unelmien kannattelevasta voimasta, kasvusta todelliseksi itseksi, oikeaksi aikuiseksi.