Helsingin yliopiston dogmatiikan professori, teologian tohtori Eero Huovinen (s. 1944) otti vastaan Helsingin piispan viran maaliskuussa 1991. Eläkkeelle hän siirtyi 31.8.2010.
Huovinen on tullut tunnetuksi älykkäänä keskustelijana ja kirkollisena vaikuttajana. Vuosien mittaan hän on ollut kansakunnan ahdistuksen, kaipauksen ja toivon tulkki. Oppinut teologi on kiinnostunut monista asioista, mutta ylimalkaisiin vastauksiin hän ei halua tyytyä. Lukijan ja itsensä hän haastaa pohtimaan arjen ilmiöitä pintaa syvemmältä. Huovinen kirjoittaa elävästi ja omintakeisesti, äänessään huumoria ja lämpöä. Lähellä ihmistä – ja Jumalan läheisyyttä etsien.
Huovisen teoksia ovat mm. Rakkaimmat virteni (2024), Uusi ilo - Pääsiäisen evankeliumi (2014), Enkeli taivaan (2012), Lähdön aika (2010) ja Pitkä ilo (2002).
Helsingin yliopiston dogmatiikan professori, teologian tohtori Eero Huovinen (s. 1944) otti vastaan Helsingin piispan viran maaliskuussa 1991. Eläkkeelle hän siirtyi 31.8.2010. Huovinen on tullut tunnetuksi älykkäänä keskustelijana ja kirkollisena vaikuttajana. Vuosien mittaan hän on ollut kansakunnan ahdistuksen, kaipauksen ja toivon tulkki. Oppinut teologi on kiinnostunut monista asioista, mutta ylimalkaisiin vastauksiin hän ei halua tyytyä. Lukijan ja itsensä hän haastaa pohtimaan arjen ilmiöitä pintaa syvemmältä. Huovinen kirjoittaa elävästi ja omintakeisesti, äänessään huumoria ja lämpöä. Lähellä ihmistä – ja Jumalan läheisyyttä etsien.
Huovisen teoksia ovat mm. Uusi ilo - Pääsiäisen evankeliumi (2014), Enkeli taivaan (2012), Lähdön aika (2010) ja Pitkä ilo (2002).
WSOY on julkaissut Huoviselta lukuisia teoksia, joista viimeisimpänä ovat ilmestyneet Parhain päin (2017), Isä meidän (2018) ja Äitiä ikävä (2020).
Huovisen uusin teos on Rakkaimmat virteni (Docendo, 2025).
Kuva © Veikko Somerpuro