Kirjablogimme Vieraskynä-kategorian seuraava kirjailija on sekä meillä että maailmalla menestyneestä Hildur-kirjasarjastaan tunnettu Satu Rämö, joka tarttui kotimaisen kirjallisuuden klassikkoon sen kunniaksi, että Väinö Linnan Tuntematon sotilas julkaistiin upeana juhlapainoksena. Juhlapainos pitää sisällään mm. aikalaiskritiikkejä ja kuvia mainoksista ja vastaanotosta. Ne kertovat minkälaisena teos nähtiin julkaisuhetkellä. Mutta annetaanpa kynä nyt Rämölle.
"Iso kirja pienistä ihmistä rajuissa olosuhteissa."
KUVAT: Satu Rämö
TEKSTI: Satu Rämö
Tuttu Tuntematon sotilas
Sain Hildur-sarjan kääntäjältä muutama päivä sitten sähköpostia. Hänellä oli kysymys liittyen sarjan kolmanteen osaan, Jakobiin. Luvussa yhdeksän rikostutkija Hildur mietti työkaverinsa Jakobin käyttämää suomalaista ilmaisua:
"Hildur puraisi poskeaan. Urpo. Hommat oli pakko hoitaa ja sitten sai olla kuin jotkut Ellun kanat. Vai miten se Jakob nyt olikaan asian suomalaisittain ilmaissut. Hildurin teki mieli työntää kana sisään Jónaksen kurkusta kokonaisena."
Kääntäjän kysymys kuului: Mitä kanalle siis tapahtuu?
Ellun kanat olivat tulleet tekstiini kotkottamaan jostain selkäytimestä. Mistä sieltä tarkemmin ottaen?
Mietin hetken ja muistin. Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta, tietenkin.
Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Syö rautaa ja paskantaa kettinkiä.
Ei saa jäädä tuleen makaamaan….
Aika velikultia.
Tuntematon sotilas on runsauden sarvi. Se on romaani sodan kauheudesta ja suomalaisten miesten kokemuksista ja tunteista sotarintamalla. Se on tarina suomalaisista miehistä. Iso kirja pienistä ihmistä rajuissa olosuhteissa. Aforismipankki.
Juhlapainos juhlavalla esipuheella
Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan 70 vuotta Tuntemattoman sotilaan ilmestymisestä. Kirjasta on juuri ilmestynyt juhlapainos, joka sisältää kuvia ja karttoja taisteluista ja aikalaiskritiikkejä kirjan ilmestymisen ajoista. 70-vuotisjuhlapainoksen esipuhe on presidentti Sauli Niinistön kynästä:
“Tuskin mistään muusta teoksesta on jäänyt elämään niin monia ja niin erilaisia ihmismalleja kuin Tuntemattomasta sotilaasta. Menneet 70 vuotta eivät ole kirjan sanomaa kuluttaneet. Ihmismielet eivät ole muuttuneet, meitä on moneen lähtöön, ja tavan takaa kaipaillaan kansakunnan yhtenäisyyttä. Järkyttävää, että myös sodan kylmät kasvot ovat taas tulleet näkyviin.”
Tuntematon sotilas on aina ajankohtainen teos
Tuntematon sotilas on väistämättä yksi suomalaisten rakkaimmista, luetuimmista ja tärkeimmistä kirjoista. Klassikkoteoksen tunnistaa jo siitä, että se kestää lukemisen monista ajallisista, sukupuolisista ja sukupolvisista näkökulmista. Tuntematon sotilas on täynnä eri näkökulmista esiin työntyviä käsiä, joihin tarttumalla tarinasta voi tehdä tulkintoja, jotka synnyttävät uusia tarinoita.
Hyvä esimerkki uudesta tarinasta on vuonna 2017, Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna, ilmestynyt teos Toinen tuntematon (WSOY). Siinä suomalaiset nykykirjailijat kertovat omia tulkintojaan Tuntemattoman sotilaan naishahmoista.
“Arkussa piti olla minä. Äidit kuuluu haudata ennen poikia. Ja sitten tuli tämä sota ja sotki kaiken, joka oli jo mielessä valmiiksi mietitty.” -Tommi Kinnunen kirjoittaa siitä, kun äiti joutuu hautaamaan esimiehen käskyn uhmaamisesta teloitetun poikansa.
“Kun Toivo tuli kellarista pojan kanssa, minä jätin ne pukemaan. Sitten keitin meille teetä ja panin siihen vahvasti sokeria. Se pysyi pojan sisällä, ja minä voitelin vielä Voiman ruislimpusta viipaleen ja annoin sen pojan käteen. Se rupesi itkemään. Sille itkulle ei tullut loppua. Tarkoitan nyt: todellakaan ei tullut. Ei tuntiin eikä kahteen.” -Sirpa Kähkönen kirjoittaa kovan ja aggressiivisen alikersantti Lehdon lapsuusvuosista häntä hoitaneen naisen näkökulmasta.
Tuntematon sotilas on aina ajankohtainen teos. Minulle sen ja myös siitä kumpuavien uusien tulkintojen tärkein ajatus on, että kauheudenkin kestää vain, jos pystyy nojaamaan toisiin ihmisiin. On vain yksi keino selvitä: yhdessä.
Osta oma Tuntematon sotilas juhlapainoksena! ❤️
