Kirjablogimme Vieraskynä-kategorian seuraava kirjailija on Sanna Nyqvist. Nyqvistin kirjoitukset avaavat poikkeuksellisia näkökulmia kirjallisuuteen ja kirjojen kanssa elämiseen. Hän on tutkinut muun muassa jäljittelyä, väärennöksiä ja kirjallisuuden tekijänoikeuksia. Tässä artikkelissa Nyqvist kuvailee meren ja rantojen tärkeyttä kirjailijoille.
Kuva Nyqvististä: Markko Taina
Kuvituskuvat: Sanna Nyqvist
Teksti: Sanna Nyqvist
Rantojen lumo
Tätä et ehkä tiennyt: Jane Austen oli innokas rantaturisti. Ei ole aivan selvää, mikä sai sisämaassa kasvaneen romaanikirjailijan haaveilemaan merenrantalomista. Austenin veljet Francis ja Charles olivat meriupseereja – molemmat ylenivät lopulta amiraaleiksi asti – joten jollakin tapaa meren houkutus on Austenin pappisperheen lapset tavoittanut.
Meri oli 1800-luvun taitteen Englannissa uudella tavalla kiehtova elementti. Napoleonin mannermaalla käymät sodat nostivat laivaston ja meriupseerien arvostusta. Sotien vuoksi yhteydet muuhun maailmaan olivat katkolla, joten varakkaat englantilaiset joutuivat etsimään uusia matkakohteita kotimaastaan.
Yhä useampien matkalaisten vaunut veivät kohti rannikkoa. Lääketiede oli 1700-luvulla löytänyt merivedestä ja meri-ilmastosta uuden ihmelääkkeen, jonka luvattiin tepsivän vaivaan kuin vaivaan. Meren äärelle matkustettiin elpymään niin henkisesti kuin fyysisesti.
1800-luvun alkuvuosina Jane Austen matkaili perheensä kanssa useita kertoja meren rannalle Etelä-Englannissa ja Walesissa. Yksi hänen rakkaimmista paikoistaan oli Dorsetin rannikolla sijaitseva Lyme Regisin pikkukaupunki, jonka pittoreskia satamaa vartioi Cobbiksi kutsuttu kivinen aallonmurtaja.
Lymessä Austen nautti kylvettäjien palveluista, käveli laskuveden aikaan alavilla hiekkarannoilla ja kävi tanssiaisissa. Sinne hän myös sijoitti romaaninsa Viisasteleva sydän avainkohtauksen.
Tarkkanäköinen ja hurmaava Viisasteleva sydän oli yksi lähtökohdistani, kun aloin suunnitella kirjaa kirjailijoista meren rannalla.
Matkaopas Jane Austen
Halusin tutkia rantojen lumoa kaunokirjailijoiden teosten valossa. Miksi niin moni kirjailija on matkustanut rannalle ja työskennellyt meren äärellä? Miksi niin monet kirjallisuuden tenhoavimmista kohtauksista sijoittuvat rannalle? Tuloksena on tietokirja Rannalla – miten kirjailijat löysivät meren.
”Rantakirjallisuus” ei ole mikään oma selkeä lajityyppinsä toisin kuin vaikkapa kuvataiteen rantamaisema. Kun teemaan alkaa kirjallisuudessa kiinnittää huomiota, se tuntuu kuitenkin tulevan vastaan joka puolella.
Yksikään Jane Austenin valmiiksi tulleista romaaneista ei kokonaisuudessaan sijoitu rannalle, mutta niissä matkustetaan rantakohteisiin ja niissä puhutaan rannoista. Meri pilkottaa siellä täällä. Se on osa Austenin kuvaamaa muuttuvaa maailmaa, missä kartanoihin ja perittyihin asemiin perustuvat sosiaalisen elämän rakenteet alkavat vähitellen murtua. Meren rannalla uudenlaiset kokemukset ja kohtaamiset olivat mahdollisia.
Meren vaikutus näkyy Viisastelevassa sydämessä myös tekstin tasolla. Kun päähenkilöt romaanin puolivälissä matkustavat Lyme Regisiin, romaanin kieli muuttuu. Kertoja kuulostaa miltei kohteestaan haltioituneelta matkaoppaalta, niin innokkaasti hän maalailee rantamaisemien kauneutta.
Matkustin keväällä 2023 Lyme Regisiin kokeakseni itse nuo Austenia innoittaneet maisemat. Vaikka matkojemme välissä on yli 200 vuotta, maisema on täysin tunnistettava. Lyme sijoittuu jyrkästi laskevien kukkuloiden väliselle kapealle kaistaleelle, eikä ole kasvanut yli pikkukaupungin mittojen.
Austenin aikainen pääkatu viettää kohti rantaa, jota reunustavat pastellisävyiset kaksi- tai kolmikerroksiset talot. Aallonmurtaja Cobb, jonne romaanin dramaattinen käännekohta sijoittuu, kaartuu edelleen jyhkeänä kaupungin edustalla. On helppoa nähdä, miksi jyrkkien vastakohtien rannikko viehätti Austenia ja miksi hän vuosia myöhemmin sijoitti kirjoittamansa romaanin käännekohdan juuri sinne.
Rannat ja kirjallisuus kuuluvat yhteen
Mutta rannat ja kirjallisuus liittyvät yhteen toisellakin tavalla. Kun merenrantakaupunkiin toivottiin 1800-luvun alussa terveysturisteja, sinne perustettiin ensimmäisenä kirjasto.
Kirjat olivat suorastaan välttämättömyystarvikkeita matkalaiselle, joka oli ehkä saapunut viikoiksi tai kuukausiksi nauttimaan meri-ilmasta, ja joka oli kaukana kotikulmiensa huvituksista.
Kirjastot olivat sosiaalisen elämän keskipisteitä ja tietotoimistoja. Niissä kohdattiin uusia ihmisiä ja uusia maailmoja, jotka avautuivat lukijalle romaanin sivuilta. Austenin aikaan romaani oli kiistelty kirjallisuudenlaji. Hänen romaaneissaan käydään usein keskustelua kirjallisuuden vaikutuksista, niin myös Viisastelevassa sydämessä, jossa pohditaan, millainen kirjallisuus auttaa särkyneeseen sydämeen.
Nykyisessä Lyme Regisissä näkyy olevan pätevän oloinen kunnallinen kirjasto, mutta siellä on myös useita viehättäviä kirjakauppoja, joiden kuratoiduissa valikoimissa korostuvat merelliset aiheet. Ostin Lyme Regis Bookshopista kekseliäästi kuvitetun tietokirjan merenneidoista ja kirjan, joka kuvaa patikkaretkeä rantakukkuloilla.
Yhä edelleen matkustamme rannalle kohtaamaan meren ja sen peilissä itsemme, ja yhä edelleen haluamme lukea rannoilla – ja lukea rannoista.
