Mikko Kuustonen kirjoitti ja sävelsi elämästään kirjan. Sen nimeksi tuli Omaelämäkerta. Se ei olisi yksinkertaisesti voinut olla muuta.
Mikko Kuustonen on helsinkiläinen lauluntekijä ja tv-persoona. Hän on julkaissut 13 sooloalbumia ja 9 bändialbumia sekä muita yhteislevytyksiä ja saanut niistä useita palkintoja. Kuustonen on ollut mukana yli kymmenessä televisiotuotannossa, muun muassa ohjelmissa Hyvät ja huonot uutiset sekä SuomiLove. Hän on myös tehnyt aktiivista työtä ihmisoikeuksien puolesta ja toiminut muun muassa YK:n hyvän tahdon lähettiläänä.
Teksti: Kati Kelola Kuvat:Tiiu Kaitalo
Mikko Kuustonen on tottunut aina tekemään paljon. Oikeastaan hänellä on ollut kolme uraa siinä missä useimmat ehtivät yhden: laulaja-lauluntekijän, televisiojuontajan ja kehitysyhteistyölähettilään. Niinpä kun Kuustosen kalenteri tyhjeni koronakeväänä 2020, hän ryhtyi tekemään elämäkertaa. Alusta asti oli selvää, ettei se sisältäisi vain tekstiä vaan myös musiikkia.
”Koen tapahtumat, kohtaamiset ja muistot musiikin kautta”, Mikko Kuustonen sanoo.
Kuustonen halusi luoda Omaelämäkerraksi nimeämästään kirjasta kokonaisvaltaisen taideteoksen, jossa elämäkertatekstin joukossa kulkee kirjaa varten tehtyjä runoja sekä äänimaisemia ja kappaleita. Äänikirjaversion Kuustonen myös lukee itse. Paperikirjan mukana tulee sävellykset sisältävä cd-levy.
”Mulla oli haave, että kaikki tapahtuisi ikään kuin yhdessä huoneessa ja ihminen voisi kokea olevansa samassa tilassa.”
Kuustosen Mikko vs Mikko Kuustonen
Kaikkien tuntema Kuustosen Mikko on leppoisa, Mikko Kuustonen ei. Yksi syy kirjoittaa elämäkerta juuri nyt, 62-vuotiaana, oli pohtia sitä, mikä omassa, tähänastisessa elämässä ja henkilöhistoriassa on totta ja olennaista. Julkisuuden henkilön yksityisen ja julkisen minän välillä vallitsee usein ristiriita.
”Kuten kirjassakin kirjoitan, julkisuus on aina potentiaalinen mielenterveysuhka. Ajattelin tehdä kaikkeni, jotta edes oma ymmärrykseni kaikesta eletystä pysyisi mahdollisimman terveenä.”
Kuustonen pitää julkista minää eräänlaisen työtapaturman tuloksena.
”Ihmiset helposti ajattelevat tuntevansa ja tietävänsä ihmisen hyvin kapeiden raapaisujen kautta. Jos istun Hyvien ja huonojen uutisten tv-paneelissa, tulen lokeroiduksi hauskaksi tarinankertojaksi. Jos teen kehitysyhteistyöjuttuja ja dokumentteja, ajatellaan, että onpas vakavamielinen kaveri ja kauhea halu pelastaa maailmaa. Mikään näistä ei ole yksin totta. Ne ovat välähdyksiä töiden kautta, mutta eivät määrittele identiteettiä.” Samasta syystä Kuustonen inhoaa myös otsikoita. ”Lähes kaikki sitaatit, jotka on irrotettu haastatteluistani lehtiotsikoiksi vuosien varrella, puistattavat.” Elämäkerrankaan nimeksi ei siksi olisi voinut tulla muuta kuin juuri Omaelämäkerta. ”Jos laitan kirjan nimeksi vaikka Kaunis elämä tai Rikkinäinen polku, se antaa vain yhden kömpelön määreen. Omaelämäkertakin on vähän siinä ja siinä”, Kuustonen sanoo ja puhkeaa nauruun. ”Miten niin oma?”
Kirjailijaperhelarppi
Elämäkerran sävellykset syntyivät kaikki yhdessä tilassa, Kuustosen kesäpaikassa Mäntyharjulla.
”Kuulen niiden kuvastossa ja sanastossa sen maiseman.”
Esimerkiksi kirjan päättävään Tuonpuoleinen -kappaleeseen tallentui loppukesän luonnon tapahtumia.
”Seurasin järven ylitse lentäviä lintuja sekä usvan haihtumista ja tuulen nousemista”, Kuustonen sanoo.
”Viihdyn kalmistoissa. Juuri äsken tulin jälleen kerran Hietaniemen hautausmaalta, joka on lempparipaikkani.”
Parin viime vuoden aikana luonnon ihmettely on ollut myös yksi suurimpia lohdun tuojia.
”Ja tämä ei siis ole tällainen runollinen vanhenevan hipin ilmaus, vaan se on tarjonnut aidosti lohtua. Että kiertokulku jatkuu.”
Elämäkertateksti syntyi sävellysten kanssa rinnakkain. Kuustonen on kokenut lyriikan kirjoittaja, mutta pitkän tekstin rönsyilevämpää kerrontaa hän joutui opettelemaan.
”Kustannustoimittajani Anu Räsänen laittoi mua ruotuun, kun aloin kirjoittaa opusta kuin biisejä. Hioin lauseita ja yritin tiivistää 10 vuotta yhteen lauseeseen.”
Kotona Kuustonen sanoo vakoilleensa myös puolisonsa Hanna Brotheruksen kirjoittamisprosessia, sillä Brotherus kirjoitti sattumoisin samaan aikaan esikoisteostaan.
”Ruvettiin yhtäkkiä larppaamaan tällasta kirjailijaperhettä.”
Parasta ovat ihmiset
Omaelämäkerta-teoksen lopussa on henkilöhakemisto. Se on kahdeksan sivua pitkä. Kuustosen elämäkerrasta iso osa rakentuu juuri verkostoille, kohtaamisille ja keskusteluille.
Ne ovat hänen intohimonsa.
”Mua kiinnostaa hirveästi tämän kirjan ytimenäkin oleva kysymys, että mikä tässä elämässä on kestävää ja sellaista, mistä voi oppia jotain. Millaisia asioita ne ovat?”
Pitkän uransa aikana Kuustonen on tavannut valtavan määrän ihmisiä eri elämänaloilta.
Esimerkiksi parikymmentä vuotta kestänyt kehitysmaaura vei Kuustosta ympäri globaalia etelää El Salvadorista Sierra Leoneen. Toimiessaan YK:n hyvän tahdon lähettiläänä 1998 hän istui illallisilla niin Nelson Mandelan kuin Kofi Annaninkin kanssa.
Monet Kuustoselle mieleen jääneistä ja kirjaan päätyneistä kohtaamisista ovat sattumia, hetkiä, joihin Kuustonen on heittäytynyt tai tullut vedetyksi.
Sellainen oli esimerkiksi, kun Kuustonen päätyi keskustelemaan omaisuuttaan mukanaan kuljettavan, kodittoman Charles-nimisen miehen kanssa liikennevaloissa New Yorkissa vuosituhannen vaihteessa. Charlesia kiinnosti Kuustosen mielipide suomalaisesta sosiaaliturvasta ja silloisesta Lipposen hallituksesta. Kävi ilmi, että hän oli entinen lakimies, joka tutki tarkkaan YK:n päämajan roskiksista löytämänsä raportit.
”Koen, että elämän kuuluu olla myös kömpelöä ja rikkinäistä.”
Uteliaisuus vie eteenpäin
Elämäkerran kirjoittaminen oli Kuustoselle myös mahdollisuus miettiä, mitä hän haluaa vielä elämässään tehdä. Vastausta ei löytynyt. Mutta jos elämää miettii nyt taaksepäin, Kuustonen sanoo katsovansa sitä ”aika kiitollisena”.
”Koen, että elämän kuuluu olla myös kömpelöä ja rikkinäistä, mutta sitä pitää katsoa armollisin silmin. Yritän katsoa tarinaani vähän niin kuin äiti katsoo lastaan, että noinkin voi tehdä.”
Poluista tärkein Kuustoselle on ollut laulaja-lauluntekijän identiteetti. Ilman musiikkia hän sanoo alkavansa voida huonosti. Maailmankatsomuksen kannalta merkittävin on kuitenkin ollut kehitysyhteistyöura. Se on vaikuttanut musiikkiakin enemmän.
”Se on niin hillitön suhteuttaja ja arvojen myllertäjä”, Kuustonen sanoo.
”Se on opettanut, että elämä on hauras, mutta myöskin sen, että meidän toimillamme ja tekemisillämme on globaali merkitys.”
Tulevaisuuden suhteen Kuustonen haluaa ennen kaikkea säilyttää uteliaisuuden.
”Että uskaltaisin edelleen tarttua asioihin, jotka aidosti kiinnostavat, enkä taipuisi realiteettien alla turvallisiin ratkaisuihin — joihin kuitenkin välillä taivun”, Kuustonen sanoo ja nauraa.
Mikko Kuustosen Omaelämäkerran voit tilata signeerattuja Kirja-verkkokaupasta.
