Tammi-kustantamon Keltaisen kirjaston kirjat tunnistaa jo kaukaa: lämpimän keltainen reuna, kirjasarjan nimen pelkistetty typografia ja huolella harkittu kansikuva. Jokaisen kannen takana on suunnittelija, joka miettii, miltä maailman parhaat tarinat voisivat näyttää suomalaisen lukijan silmin tässä arvostetussa käännöskirjasarjassa.
Graafinen suunnittelija Markko Taina on ollut mukana luomassa Keltaisen kirjaston visuaalista ilmettä jo vuosikymmenten ajan. Välillä Taina teettää kansia muilla graafikoilla pitäen keltaiset langat kuitenkin käsissään yhdessä Tammen graafikkokollegoiden ja käännöskirjatoimituksen kanssa. Tammen Markko Taina tuntee rakastetun kirjasarjan perinteen ja sen hienovaraisen muutoksen kielen. Tässä haastattelussa graafikko kertoo työstään, inspiraatiostaan ja siitä, mitä kaikkea yksi kansi voi kertoa kirjasta jo ennen kuin ensimmäinen sivu on avattu.
Keltaisen kirjaston kannet: Haastattelussa Tammen graafikko Markko Taina
Tausta ja inspiraatio
Miten ja koska päädyit suunnittelemaan Keltaisen kirjaston kansia?
Siitä on jo aikaa, meillä on pitkä yhteinen historia. 1980-luvulla Taideteollisen korkeakoulun opintojeni ohella hain töitä Tammelta, joka julkaisee Keltaista kirjastoa. Tulen kannustavasta taiteilijaperheestä, joten tuntui luonnolliselta hakeutua töihin luovalle alalle. Tein Tammelle ensin töitä freelancerina, vakituisen työpaikan sain sieltä vuonna 2000.
Millainen suhde sinulla oli Keltaiseen kirjastoon ennen kuin aloit tehdä sen kansia? Entä mikä on ensimmäinen Keltaisen kirjaston kirja, jonka kansi teki sinuun vaikutuksen?
Lapsuudenkodissani oli kirjasarjaa ja kirjoja yhdistävä keltainen väri herätti kiinnostuksen. Mm. Hemingwayta luettiin tietysti koulussa, joten Keltaisen kirjaston eri kirjailijat alkoivat tulla tutuiksi sitäkin kautta. Noista lapsuuden ja nuoruuden kansikuvista esimerkiksi Tuntemattoman sotilaan (ei osa Keltaista kirjastoa) kannen suunnitelleen Martti Mykkäsen kannet Keltaisessa kirjastossa 50- ja 60-luvulla jäivät erityisesti mieleen.
Näin syntyvät Keltaisen kirjaston kannet
Miten kuvailet omaa tyyliäsi ja lähestymistapaasi kirjakansien suunnittelussa?
Menen aina teos edellä. Tahdon luovalla työlläni palvella jokaista kirjaa, ja koen, että vapaan taiteilijuuden sijaan säestän kirjailijaa. Joillakin Keltaisen kirjaston kirjailijoiden kansilla voi olla tunnistettavampi ja jopa yhtenäinen tyyli. Esimerkkinä omista töistäni mainittakoon nobelisti Svetlana Aleksijevitšin kirjat. Aleksijevitšin kansissa on Keltaisessa kirjastossa sama otsikkofontti, mikä sitoo kirjoja hieman toisiinsa.
Yleisesti ajattelen, että jo sama graafikko ilman selvää sarjallisuutta luo tunteen jatkuvuudesta. Vaikkapa John Irving ja Timo Mänttäri tai Haruki Murakami ja Jussi Kaakinen. Ja vielä eräs suosikeistani: Tammen graafikko Laura Lyytinen ja kirjailija Elizabeth Strout. Kyseisistä kirjoista pidän erityisesti Lucy meren rannalla -teoksen kannesta.
Onko sinulla jokin tietty lähtökohta, kun alat suunnitella uutta kantta? Luetko kirjan ensin vai työskenteletkö tiivistelmän ja keskustelujen pohjalta?
Suunnitteluprosessi vaihtelee. Jos alkuperäisteos on kielellä, jota en osaa tai suomenkielinen käännös ei ole vielä valmiina, kääntäjän lausunnot ja mahdolliset kirja-arviot ovat apunani. Joskus taas englanninkielinen käännös on tukenani, mutta aina niitä ei ole saatavilla, Keltaisessa kirjastossa kun on kirjailijoita useita eri maista. Kirjailijan edellinen tuotanto huomioidaan usein kannen tyylissä, joten tutustun myös siihen.
Keskustelu toimituksen kanssa auttaa pääsemään paremmin sisälle kirjaan. Kansi on monesti valmis markkinointia varten ennen käännöstä. Joskus käännöskirjaan otetaan kansi muualta maailmalta eikä graafikkoa tarvita muuhun kuin muokkaamaan suomenkielinen versio.
Arvostuksesta omiin ja kollegoiden kansiin
Onko olemassa kansi, josta olet erityisen ylpeä?
Tähän kysymykseen emme saa sanallista vastausta, sillä Taina kävelee kustantamomme Keltaisen kirjaston hyllylle ja ottaa sieltä pöydälle useita teoksia, joissa jokin puhuttelee häntä. Graafikko ei kuitenkaan tahdo nostaa vain omia töitään, vaan esittelee myös kollegoidensa parhaita töitä. Alla olevissa kuvissa näet Markko Tainan suosikkikansia Keltaisesta kirjastosta.
Miten lukijat ja kriitikot ovat suhtautuneet kansitöihisi?
Saan silloin tällöin kivaa palautetta lukijoilta. No, ehkä useammin on kyse kuitenkin tuttavista. Graafikkokollegatkin saattavat antaa palautetta esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, mutta melko harvoin kirjakritiikeissä mainitaan kansisuunnittelusta yhtään mitään. Minusta se ei välttämättä ole tarpeellista, sillä kannen rooli on säestävä.
Millaisia tunteita sinussa herättää nähdä kirjakaupassa Keltaisen kirjaston kannet, jotka olet itse suunnitellut?
Kyllä se melkein aina ilahduttaa. Joka tapauksessa kannen tulisi ennen kaikkea välittää jotakin kirjasta. Se voi toki olla yleistunnelmaan liittyvää. Graafikko voi poimia tekstistä jonkun detaljin, paikan tai symbolinkaltaisen, sillä kannet ovat viestintää lukijoille. Ne kertovat vähintäänkin kirjan lajityypistä.
Mutta sanotaanko, että Keltaisen kirjaston kohdalla on ollut ja on ilmaisullista väljyyttä. On abstrakteja tai puoliabstrakteja kansia, joiden tulkinta ei olekaan aivan yksiselitteistä lukijalle. Alla olevassa kuvakarusellissa on lisää Markko Tainan suosikkikansia Keltaisesta kirjastosta.
Tulevaisuuden kuvia ja kuvituksia
Millaisena näet Keltaisen kirjaston visuaalisen linjan tulevaisuuden?
Olen ylpeä, että Tammella on näin hieno ja pitkäikäinen laatusarja. Kun olen saanut antaa siihen oman panokseni, vahvistaa se myös ammattiylpeyttäni. Kansigraafikon työ on hiljaisella tavalla osa lukijoiden arkea, ei sillä tavalla parrasvaloissa kylpemistä. Ammattiylpeys ja arkisuus eivät sulje toisiaan pois.
Toivon tietysti Keltaiselle kirjastolle pitkää ikää ja tulevien graafikkopolvien mahdollisuutta esittää parastaan siinä. Ja että yksittäiset kannet olisivat maukkaita ja rohkeitakin.
Jos saisit suunnitella kannen mille tahansa klassikkokirjalle, mikä se olisi?
Osa Keltaisen kirjaston kirjoista on nykyklassikoita ja sellaisiinkin olen kansia saanut suunnitella. Joitakin vuosia sitten suunnittelin uuden kannen Keltaisen kirjaston Kurt Vonnegutin romaaniin Teurastamo 5. Ja myynnissä näkyy edelleen olevan kymmenisen vuotta sitten suunnittelemani pokkarikansi George Orwellin klassikkoon Vuonna 1984 (WSOY). Kansi on punapohjainen, jossa on mustia valvontakameroita. Simppeli kansi, joka toimii.
WSOY ja TAMMI julkaisevat yhdessä karkkimaista klassikkosarjaa Maailmankirjallisuuden klassikot, jonka kansia tekee taitava Jenni Saari. Olen ollut mukana taustajoukossa, kun sarjaa parisen vuotta sitten lähdettiin suunnittelemaan. Klassikoihinkin voi suhtautua näin iloisesti ja ”kevytmielisesti”.
En osaa äkkiseltään nimetä unelmieni klassikkoa, jonka kansisuunnittelua toivoisin. Otetaan työ vastaan kun kohdalle tulee!
Keltaisen kirjaston kannet pitävät sisällään laatukirjallisuutta maailmalta. Tutustu sinäkin! 💛
