Saimme vieraaksi yhden Englannin nykykirjallisuuden seuratuimmista kirjailijoista, kun Max Porter saapui Helsinkiin kustantamomme KIRJA-kauppaan. Porterin hiljattain ilmestynyt Biitti on viimeinen osa hänen lapsia käsittelevien teostensa jatkumossa. Tähän kuuluvat myös esikoisteos Surulla on sulkapeite ja Lanny, jonka suomennoksella Irmeli Ruuska voitti Jarl Hellemann -palkinnon 2021.
Max Porter ihastuttaa lyhyillä kirjoilla kuolevaisuudesta
Porterin kirjoja on yhdistänyt omaperäinen, genrejä yhdistelevä tyyli, kuolevaisuuden käsitteleminen – ja lyhyys. 128-sivuinen Biitti (alkup. Shy) on drum’n’bassin tahdissa kulkeva yhden yön kertomus eksyksissä olevasta teinipojasta, joka hautoo itsemurhaa. Porter (s. 1981) on itse kolmen pojan isä ja hän tekee mentorointityötä mm. lasten kanssa, joilla on koulunkäyntivaikeuksia. Biitissä Porter käsittelee teinien mielenterveyttä ja kasvukipuja, vähättelemättä niitä. Hän myös ajattelee, että jokaisessa nuoressa on älykkyyttä ja luovuutta, jonka esimerkiksi taitava opettaja näkee.
Max Porter: “Parasta lukiessa on, kun oppii jotakin mistä tahansa”
Mikä oli ensivaikutelmasi Helsingistä ja Suomesta?
Kiva olla täällä vihdoin, aiempi vierailu peruttiin pandemian takia. Helsinki on kaunis, pieni ja kompakti. Tykkään siitä, että täällä pääsee kävellen paikasta toiseen.
Drum n bass on tärkeä osa Biitti-kirjaasi. Tarkentaisitko se roolia tarinassa meille?
Minulle oli tärkeää, että päähenkilö Shylla on jokin intohimo. Musiikki kuvastaa hänen tunteitaan ja auttaa kanavoimaan niitä. Kirjan teksti myös liikkuu drum n bassin rytmissä. Se on monille briteille tärkeä musiikkigenre, soundi joka tuntuu omalta.
Voisitko suositella albumia tai yksittäistä kappaletta, jota kuunnella, kun uppoutuu Biittiin?
Origin unknown: Valley of the Shadows!
Biitti – Manifesti empatialle
Mikä yhteiskunnallinen viesti kirjassasi on kantavana voimana?
Kirjalla ei välttämättä ole tarkkaa merkitystä, haluan jättää lukijalle paljon tilaa tulkita tarinaa. Mutta yksi viesti, jonka haluan välittää, on että kukaan ei ole toisten tavoittamattomissa. Esimerkiksi syrjäytyneet nuoret tarvitsevat paljon kärsivällisyyttä ja rakkautta, ja haluankin osoittaa kunnioitusta kaikille, jotka tekevät töitä heidän hyväkseen. Biitti on manifestini empatialle.
Kaksi aiempaa kirjaasi (Surulla on sulkapeite & Lanny) tulevat saamaan elokuvasovitukset. Mitä tunteita tämä sinussa herättää?
Se tuntuu hyvältä ja innostavalta! Molemmista elokuvista tulee tummasävyisiä ja kiinnostavia. Tekijätiimeillä on täysi luottamukseni, ja mielestäni on vain hyvä, että elokuvat poikkeavat kirjoista. On ihan parasta nähdä oma työ jonkun muun tulkitsemana, siitä tulee kiitollinen olo.
Millaisista elokuvista itse pidät?
Tällä hetkellä katson aika paljon Marvel-elokuvia lasteni kanssa... En ole snobi elokuvien suhteen. Huomaan pitäväni elokuvista, joissa ei tapahdu paljoakaan. Suosikkeihini kuuluvat mm. Viimeinen mohikaani, Muiden elämä (The Lives of Others) ja Oslo, August 31st.
Inspiraationa lukemisen nälkä
Mikä inspiroi tällä hetkellä sinua kirjoittamaan?
Minulla on aina nälkä: luen paljon ja kaikkialla. Kannan mukanani aina paria kirjaa. Eniten luen runoutta, sarjakuvia, lastenkirjoja ja nykykirjallisuutta – myös käännöskirjallisuutta – ja kirjoja, jotka käsittelevät puita! Parasta lukiessa on, kun oppii jotakin mistä tahansa: maailmasta, ihmisistä, itsestään. Lukiessa pääsee pois oman pään sisältä.
Ja nälästä puheen ollen... Maistatetaanpa vielä lopuksi kirjailijalla Sisu-pastillia. Miltä maistuu, Max Porter? 🙈
Tutustu Max Porter -kirjoihin tästä!
