"Selaan kuvia paidattomista pojista jotka tuijottavat minua vakavin silmin ja pää kallellaan, suu varovaisesti raollaan. Vaikka pojat poseeraavat, he ovat aitoja, oikeita ihmisiä, lihaksia ja pulleita verisuonia, ja minä haluan heistä jokaista."
-Homoromaani
Moikka Rasmus! Mitä sulle kuuluu tänään?
Moi! Kiitos kysymästä, mulle kuuluu hyvää. Aurinko paistaa, kevät on täällä! Mikä siis voisi olla huonosti?
Mistä sait idean kirjoittaa Homoromaani-kirjan? Perustuuko se omiin kokemuksiisi?
Lukeminen on kuulunut harrastuksiini aina, ja luulen että idea kirjan kirjoittamisesta on kytenyt päässäni lähes yhtä kauan. Vaikka opiskelen dramaturgiaa ja näytelmän kirjoittamista Teatterikorkeakoulussa, koen silti proosan olevan itselleni läheisin kirjallisuuden laji juuri pitkän lukijasuhteen takia.
Homoromaani on nimensä mukaisesti romaani ja fiktiivinen sellainen. Toki romaanissa käsitellään asioita, ilmiöitä ja tunteita, joista osasta minulla on henkilökohtaista kokemusta, mutta teoksessa kuvatut henkilöt ja tapahtumat ovat fiktiivisiä.
"Nämä teokset muuttivat käsityksiäni seksuaalisuudesta ja kirjallisuudesta"
Jos mietit kirjoja, joissa homoseksuaalisuus on vahvana teemana, mitkä teokset tai ketkä kirjailijat nousevat ensimmäisinä mieleesi? Ovatko ne/he vaikuttaneet elämääsi jollakin tavalla?
Ihan ensimmäisenä mieleeni tulee James Baldwinin teos Huone Pariisissa, joka on ollut tärkeä keskustelukumppani Homoromaanin kirjoitusprosessissa. Nykykirjailijoista ranskalaisen Édouard Louis’n teokset Ei enää Eddy ja Väkivallan historia ovat myös tuntuneet merkittäviltä. Kotimaisesta kirjallisuudesta täytyy mainita Pentti Holapan Ystävän muotokuva ja Niko Hallikaisen Kanjoni. Molemmat teokset ovat muuttaneet käsityksiäni sekä seksuaalisuudesta että kirjallisuudesta.
Lyhyesti sanottuna kaikki lukemani kirjat vaikuttavat minuun jatkuvasti. Vaikka olen ammatiltani kirjoittaja, olen silti ensisijaisesti lukija ja janoan jatkuvasti uusia teoksia, joista nauttia kokijana. Kirjoilla, kuten muillakin taideteoksilla, voi olla käänteentekeviä vaikutuksia yksilötasolla: lukeminen on monesti pelastanut minut yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksilta, erityisesti teini-iässä. Nykyään lukeminen liittyy olennaisesti myös työhöni, sillä mielestäni kirjallisuus ei tarkoita kirjoja vaan lukemista ja luetuista teoksista käytävää keskustelua. Kirjoittajana osallistun tähän keskusteluun kirjoittamalla lisää. Vaikka kirjoittaminen itsessään on tekijälle merkityksellistä, teoksen varsinainen merkitys syntyy suhteessa lukijoihin ja sitä kautta muihin teksteihin.
"Kirjoitin Homoromaanin itselleni"
Kenelle kirjasi on tarkoitettu? Entä kenen toivoisit lukevan sen?
Yksi opettajistani Teatterikorkeakoulussa kehotti kirjoittamaan juuri sitä mitä itse haluaisin lukea. Aluksi provosoiduin neuvosta ja pohdin, miten ihmeessä voisin kirjoittaa mitään merkityksellistä, jos pyörin vain itseni ympärillä. Nykyään ymmärrän paremmin mitä opettajani yritti sanoa, siksi ei tunnukaan röyhkeältä tunnustaa, että kirjoitin Homoromaanin itselleni. Koska oma maku on erityinen, itselleen kirjoittamalla pääsee luultavasti tarkempaan lopputulokseen kuin arvailemalla potentiaalisen lukijan mieltymyksiä. Parhaissa tapauksissa tekstin tarkkuus laajenee yleiselle tasolle, teoksen itsensä ulkopuolelle.
Toivon, että romaanini tavoittaa hyvin erilaisia lukijoita, koska silloin teksti saisi paljon sellaisia näkökulmia, joita en osaa edes kuvitella! Se on kirjallisuutta.
Tahtoisitko lähettää terveiset hänelle, joka miettii kirjasi lukemista/ostamista?
Kiitos että luet! Uskon, että Homoromaani herättää ajatuksia ja toivon, että lukeminen tuntuu vaivan arvoiselta. Lukukokemuksen jälkeen minulle voi jakaa ajatuksia esimerkiksi lähettämällä viestin Instagramissa tai Twitterissa @rasmusarikka, kuulen niistä mielelläni!
TILAA HOMOROMAANI TÄÄLTÄ!
Kuva © Iiro Rautiainen
