Kirja.fi haastattelussa Veera Milja
Seuraavaksi haastattelupenkille on istahtanut kirjailija Veera Milja. Hänen kirjansa Supersalanen tyttöpäiväkirja (Tammi) on kurkistus esiteini-ikäisen tytön mieleen; kun ei vielä olla aikuisia muttei lapsiakaan. Kiihkeä ilo, painostava häpeä, mykistävä hämmennys. Jatkuva odotus, että tänään tapahtuu jotakin, ihan mitä vaan, mikä muuttaa kaiken.
© Otto Virtanen
Eräs nuori lukija lähetti viestin ja kertoi, että Supersalanen tyttöpäiväkirja oli hänen elämänsä ensimmäinen runokirja. Olenkin onnellinen, jos nuoret löytävät kirjani kautta väylän runojen pariin.
Veera Milja, onko käynyt niin, että olet vahingossa julkaissut omat päiväkirjasi kaikkien iloksi ja luettavaksi? Vai kuinka syntyi Supersalanen tyttöpäiväkirja?
"No en sentään, onneksi! Esikoisteokseni nimeäminen päiväkirjaksi tekovaiheessa vapautti minut pohtimasta sen tekstilajia. Sen sijaan, että käytin turhaa aikaa sen pähkäilyyn, onko tämä runoproosaa, proosarunoa vai jotain muuta, saatoin keskittyä kirjoittamiseen.
Toisaalta päiväkirja tuntui myös sopivan provosoivalta nimeltä – onhan jo kulunut juttu moittia tyttöjen tekstejä päiväkirjamaisiksi.
Kirjani on rakkaudenosoitus päiväkirjoille ja niiden kirjoittajille. Minulle päiväkirja on ollut suljettu maailma, jonka lukollisten kansien takana kasvoin itselleen kirjoittajasta sellaiseksi, joka saattoi kirjoittaa myös muille."
Veera Milja, olet aktiivinen lavarunoudessa, niin esittäjänä kuin kouluttajana. Kerro mitä se tarkalleen ottaen on, ja kuinka Salanen tyttöpäiväkirja liittyy osaltasi siihen? Vai liittyykö mitenkään?
"Lavarunous on tekstin esittämistä ääneen elävälle yleisölle. Toisinaan runot esitetään lavalta, joskus olohuoneen nurkasta, joskus ylösalaisin käännetyn ämpärin päältä. Supersalasen tyttöpäiväkirjan tekstien puhekielisyys, rytmi ja tunne puhujan läsnäolosta hioituivat muotoonsa pitkälti juuri lavarunoklubeilla, vuorovaikutuksessa kuulijoiden kanssa."
Missä voimme nähdä sinut seuraavaksi lavalla?
"Kesällä on tiedossa myös yksi jännittävä lavarunokeikka isoilla musiikkifestareilla."
Veera Milja, kenelle suosittelet runoteostasi ja miksi?
"Eräs nuori lukija lähetti viestin ja kertoi, että Supersalanen tyttöpäiväkirja oli hänen elämänsä ensimmäinen runokirja. Olenkin onnellinen, jos nuoret löytävät kirjani kautta väylän runojen pariin.
Kun kirjoittaa tyttöydestä, oletetaan usein, että teoksen kohderyhmä ovat vain toiset tytöt. Jostain syystä emme ajattele näin, kun kirjojen puhujat ja päähenkilöt ovat aikuisia miehiä.
Teokseni tytöt puhuvat ihmiselle meissä, ja toivon, että tyttöpäiväkirja voi puhutella ja koskettaa lukijaansa, myös näennäisten erottelevien verhojen takaa."
Tutustu Veera Miljan Supersalanen tyttöpäiväkirjaan myös täältä!
