Kirja.fi haastattelussa Tiina Rauduskoski
Vieraanamme haastattelussa on Tiina Raudaskoski, ja aiheena hänen puhuttava romaaninsa Kuudennen kerroksen nainen (WSOY).
© Sami Korhonen
Ranska on suomalaiseen yhteiskuntaan verrattuna patavanhoillinen ja epäluuloinen omia kansalaisiaan kohtaan.
- Olet kirjottanut omakohtaisen ja koskettavan kertomuksen siitä kuinka lapsesi isä kaappaa hänet Pariisissa, ja miten arki ja maailma muuttuu sen mukanaan niin päättömäksi, ettei siinä ole enää mitään järkeä. Teoksen monet käänteet ovat suoraan todellisuudesta. Kuudennen kerroksen nainen on kuitenkin fiktiota, vaikka asetelma on kuin elämästäsi. Miten oman elämän fiktioittaminen tapahtuu? Kuinka lähelle voi ja pitää mennä? Missä kulkee autofiktion raja?
"Nähdäkseni oman elämän fiktioittamisessa on kysymys siitä, että kirjailija kirjoittaessaan kokee tunteita ja tapahtumia, jotka ovat enemmän tai vähemmän mielikuvituksen tuotetta. Kirjoitti kirjailija sitten normifiktiota tai autofiktiota, tapahtumat ja tunteet on täytynyt jollakin tasolla elää, joko aikaisemmin tai sitten niitä kirjoittaessa.
Itse asiassa näin lukijakin tekee: kokee lukemansa tapahtumat sillä tavalla kuin hänen oma viitekehyksensä ne hänelle esittää. Kirjallisuus on siitä erikoinen taiteenlaji, että taiteen kokemus syntyy vain ja ainoastaan lukijan ajatuksissa ja on siten täysin subjektiivinen. Kaksi katsojaa näkee suurin piirtein saman maalauksen, mutta kirjan voi lukea täysin kahdella eri tavalla.
Autofiktiossa on kysymys kokemuksesta. Mikä on kokemukseni ydin? Tämä voi välittyä lukijalle, vaikka henkilöt ja taustat ja tapahtumat muuttaisi toisenlaisiksi. Koska kokemus on täysin subjektiivista ja tapahtumat voi elää niin monella tavalla. Kokemuksen ydin on se, mistä fiktion pitäisi syntyä.
Autofiktion raja kulkee toisessa ihmisessä. Minulla ei ole osaa toisen kokemukseen, mutta kenelläkään ei myöskään ole tekijänoikeuksia omaan elämäänsä. Raja on näkyvämpi kun toinen osapuoli on lapsi, jonka varhaislapsuutta ei tule käsitellä kirjallisin keinoin."
- Olet dramaturgi ja kirjailija, mutta urasi ja elämäsi pysähtyi pitkäksi aikaa, kun lapsesi kaapattiin ja jouduit keskelle huoltajuuskiistaa. Hyvin alkanut ura oli tiessään. Pitkän oikeustaistelun aikana opiskelit oikeustieteen maisteriksi puolustaaksesi itseäsi ja opiskelit myös asianajajaksi. Olet kertonut, ettet tiennyt pystyisitkö enää ikinä kirjoittamaan. Kuinka päätös Kuudennen kerroksen nainen -romaanin kirjoittamisesta syntyi, ja kuinka ja mistä ammensit kirjoittamiseen voimaa raskaan kokemuksen jälkeen?
"Mitään päätöstä ei ole koskaan syntynyt. En usko, että kukaan koskaan päättää kirjoittaa romaania, tai jos niin tekee, kyseessä on jonkinlainen ammattikirjailija, jonka mielestä tämä 'kirjaileminen' on työtä siinä missä maatyöt tai hoitotyö tai opetustyö.
Minä en pidä tätä työnä. Enkä edennyt minkään suunnitelman mukaan. Olin prosessin aikana yhtä paljon tekstin lukija kuin kirjoittajakin. Kirjoittaminen oli hauskaa. Ehkä tässä nyt voisi käyttää sitä kliseeksi muodostunutta sanaa 'inspiraatio', noudatin sitä.
Tein tekstiä omaksi ilokseni, vailla minkäänlaista ennakkosuunnitelmaa tai muottia. Ihan vain kokeilemalla, mitä syntyy. Mikä olisi kivaa. Mikä minua tänään huvittaisi. Jossakin vaiheessa tarina imaisi minutkin mukanaan ja huomasin, että sille oli tulossa alku ja loppu.
Minun ei tarvinnut ammentaa voimaa kirjoittamiseen, koska kirjoittaminen antoi minulle voimaa. Olen kokemukseni jälkeen huomannut, että olen vahva ihminen. Mutta kokemani ei tehnyt minusta vahvaa, vaan näytti minulle itsestäni puolia, jotka olin jättänyt huomiotta aikaisemmin eläessäni helppoa, etuoikeutettua ja itseriittoista elämää Helsingissä nuorena teatterikoululaisena ja esikoiskirjailijana."
- Tiina Raudaskoski, olet asunut Pariisissa vajaat kaksi vuotta, ja asut nykyään maaseudulla Pariisin ulkopuolella: tunnet Pariisin kadut ja asukkaat, pahamaisen ranskalaisen byrokratian ja mentaliteetin. Kirjan henkilögalleria on herkullinen, ja se tarjoaa lukijalle oivan ja tarkkanäköisen ikkunan ranskalaisuuteen. Millainen sinun Ranska-suhteesi on nyt? Kuinka koet Ranskan?
"En usko, että on olemassa ranskalaista mentaliteettia. Yksilöistä puhuttaessa kulttuurierot ovat Euroopan sisällä laimentuneet lähes huomaamattomiin. Ranskalaisella lähiönuorella ja suomalaisella lähiönuorella on paljon enemmän yhteistä kuin ranskalaisella yliopistotutkijalla ja ranskalaisella lähiönuorella.
Kansalaisuus tai kieli ei enää määritä ihmisiä samalla tavalla kuin ennen, kulttuurierot ovat siirtyneet kansalaisuuksien sisälle.
Kuitenkin yhteiskunnissa on eroja. Yhteiskunta on enemmän kuin yksilöidensä summa, ja siksi yhteiskunnan tasolla näkyvät vielä ne kulttuuriset reliikit, jotka yksilöiden välisistä suhteista ovat kadonneet.
Ranska on suomalaiseen yhteiskuntaan verrattuna patavanhoillinen ja epäluuloinen omia kansalaisiaan kohtaan. Siksi kirjassa kuvataan byrokratiaa ja terrorismia. Näiden kahden seikan kanssa minulla on vieläkin vaikeuksia, koska suomalainen yhteiskunta on innovatiivinen ja perustuu luottamukselle.
Eli suhteeni Ranskaan on kaunainen viha-rakkaussuhde, kuten kaikki hyvät ja pitkät suhteet."
Hanki nyt omaksesi Tiina Raudaskosken Kuudennen kerroksen nainen -romaani täältä tai alapuolelta!
