Kirja.fi haastattelussa Pertti Saloheimo
Pertti Saloheimon kirja Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) on runollinen pienoisromaani luonnontutkijasta, jonka on määrä selvittää alueen omintakeista eläimistöä ja kasvistoa.
© Otto Virtanen
Äitini on tallettanut 7-vuotiaana kirjoittamani lyhyet tarinat koiranpennuista. Ensimmäinen lukemani oikea kirja oli Tarzan apinain kuningas.
- Esittelet itsesi Twitterissä jotakuinkin näin: kirjoittaja, runoilija, Suomen Lääkärilehden tieteellinen päätoimittaja, neurologi. Jos jostain käyntikortista pitää vaikuttua, niin tästä! Olet kirjoittanut nyt kaksi erinomaiset arvostelut saanutta ja lukijat hurmannutta teosta. Erityistä kiitosta olet saanut kielestä. Syystä: se soljuu, soi kauniisti ja rakentaa taianomaista tunnelmaa. Kerro meille, miten sinusta tuli kirjailija, ja miten kirjoittaminen on liittynyt elämääsi.
’’Olen kirjoittanut niin kauan kuin olen osannut. Äitini on tallettanut 7-vuotiaana kirjoittamani lyhyet tarinat koiranpennuista. Ensimmäinen lukemani oikea kirja oli Tarzan apinain kuningas. Ihastuin kirjoihin ja halusin tehdä sellaisia itsekin. Koululaisena aloitin monta seikkailuromaania, jotka kaikki jäivät kesken. Lukiooni perustin lehden, ja myöhemmin olen tehnyt opiskelijajärjestön ja lääkärijärjestöjen lehtiä, ja sellaisessa olen nyt sitten töissäkin.
Samanaikaisesti olen koko ajan lukenut kaunokirjallisuutta, ja 1990-luvulla aloin harjoitella sen kirjoittamista työväenopistojen kirjoittajaryhmissä. Ratkaisevia olivat Oriveden opiston Natalie Goldberg -kurssi kesällä 2011 ja Jyrki Kiiskisen runopaja seuraavana vuonna. Sen jälkeen panokset kovenivat, ja Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulun aikana 2016–2018 syntyi esikoisteokseni Ennustus linnuston tulevaisuudesta (WSOY).
Oma, persoonallinen kieli meille kehittynee varhain. Sille perustalle antoi struktuurin koulussa saamani hyvä äidinkielenopetus; sen lisäksi ja jälkeen paljon lukemista ja kirjoittamista. Pyrin kirjoittamaan tarkasti, ja proosakin tarvitsee oman rytminsä. Tarkemmin en omaa kieltäni osaa analysoida.’’
- Meren ja tulivuoren välissä on mielikuvitusta kiehtova romaani. Se vie lukijansa klassisten seikkailujen maailmaan. Biologi saapuu määrittelemättömään tropiikkiin lentoveneellä. Kirja ei anna mitään viitteitä aikakaudesta. Maailma tuntuu lukijasta maagiselta, ja sivu sivulta todellisuus alkaa hämärtyä. Selittämättömiä asioita ja ilmiöitä tapahtuu, ja teos muuttuu enemmän ja enemmän unen oloiseksi. Kirja vihjailee, näyttää ja kätkee samanaikaisesti ja usein tuntuu, että se, mikä jää sanomatta on tärkeämpää kuin se, mitä sanotaan. Kerro meille, miten teos syntyi, miten se mielessäsi rakentui. Millainen kirjoitusprosessisi on? Kuinka tietoisesti johdatit lukijan paikkaan ja maailmaan, joka jää askarruttamaan häntä pidemmäksi aikaa?
’’Kun työstin Ennustusta linnuston tulevaisuudesta, siihen kirjoittamistani väliosista muodostui luonnontutkijan kirjeitä oudosta paikasta. Siitä oli helppo jatkaa. Mieleeni nousi lisää henkilöitä ja tapahtumia, joista yritin aluksi kirjoittaa Spoon River -antologian kaltaista proosarunoteosta. Jouduin kuitenkin taipumaan romaanimuotoon. Kirjoitin aluksi synopsiksen ja henkilöluettelon, sitten ydintarinan melko nopeasti alusta loppuun. Sen jälkeen tarvittiin paljon paksuntamista, rikastamista ja viimeistelyä, joita tein Kriittisen korkeakoulun kirjoittajaryhmän, muutaman luottolukijan ja kustannustoimittajani tuella.
Kirjan paikallistamaton ja enintään summittaisesti ajoittavissa oleva miljöö ovat hyvin tietoinen valinta. Maaginen realismi – jos sitä käsitettä haluaa käyttää – tuli mukaan edellisessä teoksessani syntyneistä iduista. Niukka ja aukkoja jättävä kerronta seurasi päähenkilöni luonteesta, ja päätin tietoisesti, etten kirjoita hänelle juuri lainkaan menneisyyttä. Muutenkin minusta tuntui, että liian tarkka selittäminen tyhjentäisi teoksen.
Realismi ei niin paljon kiinnosta minua, sitä on ympärillämme riittämiin. On kiinnostavampaa kurkistella sen tuolle puolen.’’
- Millaisia kirjallisia esikuvia sinulla on, tässä teoksessa ja yleisemminkin? Kirjan tunnelmasta ja lokaatiosta tuli mieleen Evelyn Waugh’n Kourallinen tomua ja sen unenomaiset ja klaustrofobiset viidakkojaksot, joista päähenkilöllä ei ollut paluuta. Tietysti myös eteläamerikkalaiset maagiset realistit kuten Márguez ja Borges, jotka yhdistelevät vaivattomasti ja uskottavasti maagisia elementtejä realismiin.
"Kirjallisia esikuvia minun on vaikea nimetä – tai sitten heitä on niin paljon. Kirkasta proosaa lienen oppinut Tšehovilta, Charles Bukowskilta ja Joni Skiftesvikiltä. Tähän kirjaan hain vaikutelmia ainakin H.G. Wellsin Tohtori Moreaun saaresta, Joseph Conradin Pimeyden sydämestä ja muutamasta tietokirjasta. Darwinin Beaglen matka, kertomus hänen tutkimusmatkaltaan lähinnä Etelä-Amerikkaan, oli myös tärkeä."
Kenelle kirjoitit Meren ja tulivuoren välissä -teoksen? Ja ennen kaikkea, miksi kirjoitit sen?
"Kirjoitin siksi, etten muuta voinut. Henkilöt ja miljöö, jotka jostain pälkähtivät päähäni, vaativat tulla kerrotuiksi. Kohderyhmää tai ”mallilukijoita” en osannut miettiä lainkaan.
Kirjoittaminen on minulle hyvinvointini kannalta välttämätöntä. Taidan myös rakastaa hyvin kirjoitettua tekstiä. Kaipa myös tutkin itseäni ja samalla maailmaa.’’
Meren ja tulivuoren välissä on hurmaava teos. Tutustu teokseen täältä!
