Millainen on räppäävän teologian tohtorin kirjoittama dekkari, Jumalan kämmenellä (Johnny Kniga)? Kirja.fi haastattelussa vuorossa on kirjailija Lauri Kemppainen.
© Atte Mäläskä
Raivasin lapsiperhearjen keskelle luovaa tilaa irtisanoutumalla päivätöistäni - -. Tein kaksi viikkoa kuukaudesta papintöitä, loput kaksi kirjoitin taloyhtiön kerhohuoneessa.
Kirjailija Lauri Kemppainen, onnittelut esikoiskirjastasi! Olet pappi, teologian tohtori, räppäri ja dekkarikirjailija. Kuinka pitkä matka räppärillä oli dekkarikirjailijaksi? Entä millainen oli Jumalan kämmenellä -teoksen kirjoitusprosessi?
"Aloitin räppäämisen vuosituhannen vaihteessa Kajaanissa, dekkarin määrätietoisen kirjoittamisen syksyllä 2019 Helsingissä. Väliin mahtui esimerkiksi neljä albumia, keikkoja eri puolilla Suomea, kolumneja ja esseitä erilaisissa julkaisuissa, pappisvihkimys ja väitöskirja. Vaikka julkaisinkin säännöllisesti monenlaisia tekstejä, pohdiskelin vähän väliä myös romaanin kirjoittamista. Mieleeni pulpahteli ideoita niin sopivissa kuin sopimattomissakin tilanteissa.
Keväällä 2019 luin Stephen Kingin teoksen Kirjoittamisesta ja tajusin, etten halua lykätä romaanihaaveita enää yhdelläkään vuodella. Raivasin lapsiperhearjen keskelle luovaa tilaa irtisanoutumalla päivätöistäni piispan teologisena erityisavustajana ja siirtymällä osa-aikaiseksi seurakuntapastoriksi Oulunkylään. Tein kaksi viikkoa kuukaudesta papintöitä, loput kaksi kirjoitin taloyhtiön kerhohuoneessa. Tällaisella rytmillä Jumalan kämmenellä -romaani valmistui noin puolessa vuodessa, ikään kuin yhdellä otolla. Pitkä haudutteluprosessi ei siis mennyt hukkaan."
Lauri Kemppainen, miksi päädyit kirjoittamaan juuri dekkarin?
"Olen ollut dekkareiden, jännitysromaanien ja -elokuvien suurkuluttaja lapsesta asti, joten genrevalintaa ei tarvinnut ihmeemmin miettiä. Lajityyppi tarjoaa luontevan kontekstin elämän varjopuolten käsittelyyn. Hyödynnän kirjassa surutta lähes kliseisiksi muodostuneita jännitysviihteen elementtejä, mutta kasailen niistä omiin tarkoitusperiini sopivan rakennelman."
- Innoittiko kotiseutusi Hyrynsalmella kirjoittamaan psykologisen trillerin, jossa hämärä metsässä avaa ovet mystisille voimille ja pahuudelle?
"Korpien ja vaarojen keskellä vietetyt kasvuvuodet näkyvät varmasti kirjan kerronnassa. Sivuilta löytyy kokonaisia autenttisia repliikkejä, jotka jäivät aikanaan pikkupojan mielenperukoille kuumottelemaan kuin polttomerkki. Tästäkin huolimatta romaanin tapahtumapaikkana toimiva pohjoinen on pikemminkin puolimyyttinen mielentila kuin mikään yksittäinen paikkakunta. Eikä kirjan teema tyhjene poronkääntöpiirin pohjoispuolelle: verisiä kynsiä ja kulmahampaita löytyy myös Kehä III:n sisältä."
Lauri Kemppainen, poliisien lailla myös papit ovat konkreettisesti tekemisissä ihmisen synkimpien puolien ja surun kanssa. Poliisi-dekkaristi on silti yleisempi yhdistelmä kuin pappi-dekkaristi. Vaikuttiko työsi Jumalan kämmenellä -kirjaan?
"Monissa dekkareissa on varsin yhteiskunnallinen pohjavire, ja hyvä niin. Itse halusin kuitenkin mennä ikään kuin vielä pidemmälle ja nivoa jännitysromaanin sisälle myös teologis-filosofisia kysymyksenasetteluja.
Käsittelin väitöskirjassani väkivallan ja rauhan ontologioita, joten yhdistelmä ei ole lainkaan kaukaa haettu. Erään sutkautuksen mukaan kirja pitäisi pystyä tiivistämään kolmeen sanaan, joista kaksi on 'it’s about'. Ei ole spoileri paljastaa, että tässä tapauksessa kiteytys kuuluisi 'it’s about nature'."
Oletko saanut lukijapalautteita psykologisesta jännitysromaanistasi?
"Kirjasta on tullut innostunutta palautetta aika monenlaisilta lukijoilta. Jos jännitysromaania kuvaillaan vangitsevaksi, mukaansatempaavaksi ja tiivistunnelmaiseksi, on se genrelupauksensa täyttänyt. Moni on myös paljastanut, että erityisesti kirjan loppu on jäänyt useammaksi päiväksi mieleen pyörimään, jopa häiritsemään. Tällaisista kommenteista iloitsen tietenkin erityisesti: tuleepahan kustantamon Twin Peaks -vertauksille katetta..."
