Kirja.fi haastattelussa Jenni Toivoniemi
Kirjailija, käsikirjoittaja ja ohjaaja Jenni Toivoniemen romaani Valtakausi (WSOY) kertoo nuorten elämästä lankapuhelinten aikaan 1990-luvulla Helsingin Kalliossa.
© Laura Malmivaara
Sosiaaliset ongelmat eivät ole kuitenkaan kadonneet minnekään, vaikka esimerkiksi katuprostituutiota ei enää näe. Kalliossa on edelleen myös paljosti huonosti voivia ihmisiä ja korona-aika näyttää lisänneen heidän määräänsä.
- Käsikirjoittaja, ohjaaja ja esikoiskirjailija Jenni Toivoniemi, kiitos Valtakausi-esikoisromaanistasi! Se on hieno aikalaisromaani 1990-luvun Helsingistä, pitkälti Kalliosta. Kuvataidelukion lahjakkaille nuorille kaikki on edessä ja mahdollista. Elämä on biletystä, epävarmuutta omasta olemisesta, kilpailua ihmissuhteista ja ehkä pelkoakin tulevaisuudesta. Kuinka tuttua Valtakauden maailma ja 90-luku on sinulle entisenä kuvataidelukiolaisena? Entä mistä romaanin nimi tulee?
‘’Kirja ei ole mitenkään suoraan omaelämäkerrallinen, mutta kirjoitin itselleni tutusta miljööstä ajasta ja tunteista. Nimi on vähän ironinen ja kuvaa sitä hetkeä elämässä, jolloin tuntee olevansa kaiken keskiössä, aikaa jolloin aikuisuuden vastuut eivät vielä paina koko painollaan, mutta vapautta on enemmän kuin ihan kestäisi. Ja samalla enimmäkseen ahdistaa, kun ei oikein vielä tiedä kuka on.’’
- Valtakausi tarjoaa nostalgiaretken 90-luvulle. Berliinin muuri oli murtunut, Neuvostoliitto hajonnut ja Suomi haki tietä ulos lamasta. Tupakkaa poltettiin sisällä, kännykät olivat vasta tuloillaan. Tervetuloa Bar 9, Soda, Lostari ja uusi yöelämä. Valtakauden Kallio on kaukana nykyisestä trendikkäästä kaupunginosasta. Miltä Kallion gentrifikaatio sinusta tuntuu?
"Gentrifikaatiota pitäisi kyetä jotenkin suitsimaan, ettei Kalliota grynderöidä sieluttomaksi. Amsterdamissa on kuulemma tehty joillekin kaduille sääntöjä, joilla sitä pyritään suitsimaan; pitää olla niin ja niin monta turkkilaista kauppaa eikä saa olla enempää kuin tietty määrä trendiravintoloita. Pidän siitä, että täällä asuu yhä hyvin monenlaisia ihmisiä, vaikka asuntojen hinnat ovat karanneet järjettömiksi. Kaikki muutokset eivät tietenkään ole pahasta. On tietenkin ihanaa, että Kalliosta saa nykyään hyvää ruokaa ja viiniä. Sosiaaliset ongelmat eivät ole kuitenkaan kadonneet minnekään, vaikka esimerkiksi katuprostituutiota ei enää näe. Kalliossa on edelleen myös paljosti huonosti voivia ihmisiä ja korona-aika näyttää lisänneen heidän määräänsä.
- Jenni Toivoniemi, sinut tunnetaan muun muassa Jussi-palkitun Seurapeli-elokuvan käsikirjoittajana ja ohjaajana, Paras vuosi ikinä -sarjasta sekä useista lyhytelokuvista, joista Treffit (2012) palkittiin Sundancen elokuvajuhlilla. Missä vaiheessa tiesit, että kirjoitatkin kirjaa, etkä tee käsikirjoitusta elokuvaan tai tv-sarjaan? Entä miltä tuntui paimentaa kirjan kymmenkuntaa päähenkilöä?
‘’Kirjoitin Valtakautta alusta alkaen romaaniksi, en koskaan draamaksi. Olen hyvin henkilölähtöinen kirjoittaja, teemojen ohella henkilöt tulevat ensimmäisinä ja usein heitä on paljon. Olen aina rakastanut kirjoja, joissa on paljon henkilöitä ja romaanin mahdollisuutta kuljettaa heitä syvempinä kuin elokuvassa tai televisiossa. Aloitin kirjan kirjoittamisen jo kaksikymmentä vuotta sitten, ja sen henkilöistä tuli tavallaan nuoruuden kavereitani, kaikki omalla tavallaan tärkeitä.’’
- Jenni Toivoniemi, kerro 1990-luvun kolme parasta asiaa Kalliossa?
"Kaupungin ainoat itämaiset kaupat, joista sai muun muassa halpaa tofua. Kallion kirjasto – silloin ja nyt. Tokoinranta, paras paikka juoda pussikaljaa."
"Juttutupa, Kotilounas ja Josafat. Ysärin alkupuolella ei puhuttu baariin menosta kun lähdettiin bilettämään, vaan lähdettiin 'ravintolaan', vaikka ei menty syömään. Eipä silloin ulkona syömässä juuri käytykään."
Lähde matkalle 90-luvun Kallioon, ja lue Jenni Toivoniemen esikoisromaani Valtakausi! Tutustu kirjaan myös täältä!
