Kirja.fi haastattelussa Annastiina Heikkilä
"Olen aina halunnut kirjoittaa fiktiota. Tietokirjoja kirjoittaessani tuo toive takoi koko ajan takaraivossa."
- Annastiina Heikkilä, miten esikoisromaanisi Vapaus valita kohtalonsa sai alkunsa, miten se ilmaisi tarpeensa tulla kirjoitetuksi?
"Romaanin päähenkilöt, kaksi nuorta naista, hautuivat mielessäni pitkään. Pyörittelin heidän tarinaansa eri näkökulmista mutta se kirkastui minulle yhtäkkisesti toissa kesänä. Aloitin hyvin nopean kirjoittamisen ja uppouduin romaanin maailmaan.
Tuolloin oltiin keskellä koronapandemiaa ja omassa elämässäni oli suurta surua. Kirjoittaminen toi iloa ja valoa, se oli keino luoda merkityksellisyyttä kaaoksen keskelle ja varmaan siitäkin syystä heittäydyin työhön niin intensiivisesti. Kirjoitin romaaniani noin puolitoista vuotta.
Olen aina halunnut kirjoittaa fiktiota. Tietokirjoja kirjoittaessani tuo toive takoi koko ajan takaraivossa. Lapsena täytin kaikki käsiini saamat paperit kertomuksilla: askartelin omia kirjoja ja naputtelin isäni vanhalla kirjoituskoneella näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia. Yritin saada ala-asteen kaverit ja opettajat innostumaan niiden esittämisestä.
Nuorena haaveilin kirjailijan, näyttelijän ja dramaturgin urasta ja kävin Kallion lukion, mutta päädyin lopulta ulkomaanreportteriksi. Siinäkin roolissa on tosin saanut punoa yksittäisiä tapahtumia tarinoiksi. Romaanin julkaiseminen on siis toteutunut unelma."
Annastiina Heikkilä on jakanut elämänsä Suomen ja Ranskan välillä pitkään. Hän on jopa asunut ja tehnyt töitä kuuluisassa Shakespeare and Company -kirjakaupassa Seinen rannalla. Moni tunnistaa Heikkilän myös Ylen uutislähetyksistä. Hän on taustaltaan yhteiskuntatieteilijä ja ennen Vapaus valita kohtalonsa -esikoisromaania hän on kirjoittanut kaksi yhteiskunnallista tietokirjaa nyky-Ranskasta.
- Annastiina Heikkilä, Ranska ei ole suomalaisille yhtä tuttu kuin monet muut EU-maat. Kielimuuri on korkea, ja esimerkiksi ranskankielisiä lehtiä siteerataan harvemmin kuin englanninkielisiä. Samoin teoksesi tärkeä kysymys, Algerian ja Ranskan vaikean suhteen historia ja vaikutukset nykypäivään saattavat olla lukijoille vieraampia. Vapaus valita kohtalonsa -kirjassa kulkee kaksi tarinaa rinnakkain: suomalais-ranskalaisen Lean ja algerialaisen perheen tarina. Mitä haluat kertoa lukijoillesi romaanillasi?
"On totta, että Ranskaa tunnetaan Suomessa huonosti. Ranskan kieli ja kulttuuri kiehtoo minua, koska se eroaa suomalaisesta tavasta ajatella ja myös uutisia dominoivasta anglosaksisesta maailmankuvasta. Ranskalaiset ovat koukeroisia, ylpeitä ja nautintoja palvovia. He ovat raivostuttavia mutta kiinnostavia.
Algerian ja Ranskan vaikea yhteinen historia puolestaan heijastuu nyky-Ranskassa ihan kaikkeen: politiikkaan, kulttuuriin ja arkeen. Maiden välisen suhteen vaikutuksia ymmärretään kuitenkin Suomessa kuitenkin huonosti ja Ranskassa niistä on vaikea puhua, sillä Algerian itsenäisyyssodan aikaisiin tapahtumiin ja ylipäätään siirtomaahistoriaan liittyy edelleen paljon tabuja ja salaisuuksia. Minä olen voinut katsella aihetta suomalaisena eli ulkopuolisena ja se on antanut myös tiettyä vapautta.
Törmäsin tietoihin Ranskassa olleista vankileireistä, virallisesti siirtoleireistä, ja harkien eli Ranskan puolella taistelleiden algerialaisten muslimien karmeasta kohtalosta toimittajan työssäni. Ryhdyin selvittelemään uskomattomalta kuulostavaa asiaa, tein haastatteluja ja tutkin arkistoja. Huomaan, että työni toimittajana näkyy romaanin teemoissa muutenkin. Käsittelen muun muassa poliisiväkivaltaa, rasismia ja identiteettipolitiikkaa eli aiheita, jotka ovat olleet viime vuosina uutisissa.
En kuitenkaan halunnut kirjoittaa yhteiskunnallista analyysia vaan, kuvata syvää ystävyyttä, ristiriitaisia perhesuhteita ja niihin liittyvää vallankäyttöä. Halusin pohtia valtaan, vapauteen ja oman äänen käyttämiseen liittyviä teemoja ja romaani tarjosi siihen ihanan muodon."
- Annastiina Heikkilä, olet asunut Ranskassa, tehnyt siellä töitä, puhut ranskaa, tunnet tavata ja elämäsi on (todennäköisesti) pitkälti Ranskassa. Kuinka helppoa tai vaikeaa Ranskaan sopeutuminen on ollut sinulle? Enkä kuinka yhdistät työsi toimittajana kirjoittamiseen? Vapaus valita kohtalonsa -romaanin Lealla on myös ulkopuolisuuden tunteita, ovatko ne tuttuja sinulle?
"Asun tällä hetkellä osin Suomessa ja osin Ranskassa. Pariisin lisäksi vietän aikaa eteläranskalaisessa pikkukylässä sijaitsevassa yhteisomisteisessa vanhassa linnassa ja tuon alueen luonnontilaiset metsät ja vuoristopurot ovat erityisen lähellä sydäntäni.
Olen asunut Ranskassa pitkään mutta halunnut vaalia tiettyä ulkopuolisuutta. Ulkopuolisuuden tunteesta on mielestäni etua ajattelutyössä, sillä se pakottaa uteliaisuuteen ja ihmettelyyn, mistä on hyötyä sekä kirjailijana että toimittajana. Pelkään, että jos sopeutuisin Ranskaan liiaksi, niin alkaisin suhtautua kulttuurieroihin itsestäänselvyyksinä. Tuolloin en ehkä osaisi kertoa niistä riittävällä herkkyydellä.
Toki ulkopuolisuuteen liittyy myös epämukavuutta. Tunnistan sen Lean hahmosta ja tavasta, jolla hän pyrkii hallitseman kieltä ja kaikkia yksityiskohtia. Suomalaistaustaisen Lean on myös vaikea ymmärtää ranskalaisten mahtailevuutta. Minuakin se joskus ärsyttää.
Työskentelen nykyisin vapaana toimittajana, mikä mahdollistaa kirjoitusaikataulujen järjestelyn. Siinäkin on sumplimista, mutta toisaalta luova kirjoittaminen ja uutistyö ruokkivat toisiaan. Pääsen uutistoimittajana yllättäviin paikkoihin, kurkistamaan vallankäytön kulisseihin ja tapaamaan hyvin monenlaisista taustoista tulevia ihmisiä. Se ruokkii empatiaa ja mielikuvitusta."
Annastiina Heikkilän Vapaus valita kohtalonsa teoksen on kustantanut WSOY.
