Kuukauden lukija -juttusarjassa haastatellaan ihmisiä, joille Keltaisen kirjaston kirjavalikoima on erityisen rakas ja tärkeä. Osa artikkeleista on julkaistu aikaisemmin Keltaisen kirjaston kotisivuilla.
Kuukauden lukija on tässä kuussa upea, kirjoja ahmiva, omaa Kristan lukupiiriä vetävä Krista Kosonen. Näyttelijä tunnetaan paitsi lukemisen lähettiläänä, myös rakastettuna äänikirjojen lukijana. Päästetään Krista ääneen!
Kun Garpin maailma avasi oven Keltaiseen maailmaan
Tunnen vahvasti, että olen tutustunut moneen kirjaan ja kirjailijaan äitini kirjahyllyn kautta. Sitä kautta avautuneesta Keltaisesta kirjastosta ensimmäisen lukemani kirjan on oltava John Irvingin teos Garpin maailma. Se oli lukukokemuksena sekä hieno että hämmentävä. Ihmeellinen kirja! En kuitenkaan jostakin syystä ole vuosiin lukenut Irvingiä.
Sattumalta suosikkikirjailijani kuuluvat kaikki Keltaiseen kirjastoon: Édouard Louis, Elizabeth Strout, Alice Munro ja Ágota Kristóf. Alice Munron novelleihin palaan aina uudelleen. Niitä voi lukea vaikka yhden kerrallaan ja jättää mieleen muhimaan. Munrolla on taito vangita ihmeellisiä tunnelmia. Tarinat ovat ikään kuin pieniä, mutta kertovat lopulta aina suuremmista asioista. Elizabeth Strout taas kulkee mukanani, hänen uudet teoksensa on aina pakko lukea.
Nämä Keltaisen kirjaston teokset koskettavat ja jopa järkyttävät
Suurimman vaikutuksen minuun on tehnyt Sara Stridsbergin Rakkauden Antarktis, joka löi ilman pihalle ja repi sydämeni hetkeksi riekaleiksi. Kirja tuli yllättäen takavasemmalta ja järkytti syvästi. Kirjassa kuvattu äidinrakkaus ja elämän sattumanvaraisuus jäivät mieleen. Kirja on hyvin feministinen teos ja käsittelee naisten elämistä pelossa.
Toinen mieleeni jäänyt teos on ollut Benjamín Labatutin Maailman kauhea vihreys. Kirja on hurja! Se sekoittelee faktaa ja fiktiota ja pakottaa googlaamaan kesken lukemisen, mikä on totta. Kirjasta jäi mieleen ihmisen loppumaton tarve kehittää ja tutkia, mutta myös se, mihin ne hyvää tarkoittavat tutkimukset saattavat kuitenkin lopulta johtaa. Yleensä minua häiritsee kirjoissa, jos ne eivät ole selkeästi joko faktaa tai fiktiota, mutta tässä kirjassa se ruokki ajatteluani.
Täytyy mainita vielä kolmantena teokseni Ágota Kristófin Iso vihko, Kaksosten trilogian ensimmäinen osa. Kirja ja kaikki se, mitä sota tekee lapselle, kosketti valtavasti.
Krista Kosonen, mikä ihme on "kylpykirja"?
Elämäntilanteestani johtuen luen missä ja milloin vain. Lanseerasin jopa termin “kylpykirja”, joka tarkoittaa ohutta ja kevyttä, yhdellä kädellä kannateltavaa kirjaa. Luen ratikassa ja bussissa, joskus jopa kävellessä. On vaikea löytää hetkeä, jossa voisin istahtaa rauhassa nojatuoliin lukemaan, joten lukuhetki pidetään siellä, missä siihen avautuu mahdollisuus.
Tunnustan, että minulla on kirjoja kesken suunnilleen kymmenen kerralla. Tämä kuvastaa minua myös ihmisenä, asioita on aina kesken monta. En soimaa siitä itseäni, vaan se toimii minulle. Tästä tulivat vielä mieleen Tomas Tranströmerin runot. Joskus tunnen tarvetta lukea juuri niitä, hetken päästä taas jotakin täysin erilaista. Miksi en hyväksyisi sitä, että myös lukutyylini on tällainen?
Tutustu Kristaan ja Kristan lukupiiriin! 💛
