Tukholma-syndrooma

Keskellä teollisuusaluetta seisoo toimistorakennus. Sen uumenissa on suuren tavaratalon markkinointiosasto. Joka aamu ihmiset leimaavat kellokorttinsa ja asettuvat omille, tarkkaan määritellyille paikoilleen avokonttoriin ja alkavat suunnitella kuinka saisivat ihmiset ostamaan tavaroita joita he eivät tarvitse, tavoittelemaan unelmia jotka eivät ole heidän omiaan.

Jennan toive on toteutunut: hän on saanut elämänsä ensimmäisen vakituisen työpaikan muoti- ja kosmetiikkatiimin AD:na. Kaulaan on pujotettu kellokortti. Uutta työntekijää kannustetaan ajattelemaan itsenäisesti ja haastamaan vanhoja käytäntöjä, mutta pikkuhiljaa hänkin alkaa sulautua osaksi koneistoa, joka muuttaa ihmiset asiakassegmenteiksi ja elämän myyntitavoitteiksi ja jonka motto on naulattu toimiston sisäänkäynnin yläpuolelle: ”On vain tulos.”