Tohtori Zivago

Kertomataiteen helmeksi romaanin nostaa Pasternakin lannistumaton pyrkimys tavoittaa katoamaton, kaikkea määrittelyä pakeneva ikuinen.

Lääketieteen tohtori ja runoilija Juri Živago on syrjässä pysyttelevä huomioitsija, sivullinen, mutta samalla romaanin tapahtumien keskushenkilö. Hänen vaiheensa osuvat Venäjän historian kuohuvimpaan ajanjaksoon, vuoden 1905 vallankumousyrityksestä toiseen maailmansotaan. Yhteiskunnalliseen muutokseen sopeutumaton Živago jää ulkopuoliseksi, osattomaksi ja vieraaksi. Elämä kuitenkin jatkuu, etsiytyy omiin uomiinsa. Kun Živagon vaimo karkotetaan Neuvostoliitosta, syttyy rakkaus Laraan, naimisissa olevaan naiseen. Jurin ja Laran liittoon kiteytyykin Pasternakin näkemyksellinen kuva maailmasta, olemisen merkitsevyys. ”Ei elämää kuin peltoa voi ylittää.”