Tänne minäkin kuolen

”Istun kuskin penkille, käynnistän ambulanssin ja kättelen työtoveriani. - Noni, nimi on tosiaan Kari, nyt kun ehditään kunnolla esittäytymään. Tiedätkö muuten mitä? Varaudu siihen, että kunnanjohtaja saattaa soitella huomenna hemmetin vihaisena. Tilasin juuri paloittelumurhaajille valtion kustantaman taksikyydin ambulanssihelikopterilla - kapakkaan.”

Ambulanssihoitaja Kari Hautamäki päätti jättää suurkaupungin taakseen ja lähteä pohjoiseen, Ruotsin Lappiin ja Norjan Lofooteille. Hän kohtasi siellä uudenlaisen maailman ja elämisen tavan: jengisotien uhrien ja narkomaanien sijaan ambulanssin asiakkaina on nyt persoonallisia pohjoisen asukkaita. Oman mausteensa työhön tuo pitkät etäisyydet: ensihoitaja ei voi vain kuskata asiakkaitaan pikavauhtia lähimpään sairaalaan vaan ambulanssin kyydissä ollaan kauan. Eksoottisimmin avuntarvitsijoita noudetaan vuonoilta ambulanssikatamaraanilla. Hautamäki saa myös huomata, että elämän pimeä puoli ja henkirikokset eivät ole tuntemattomia tunturien ja vuonojen ihmemaassakaan. Hautamäki kirjoittaa kokemuksistaan rehellisen elämänmakuisesti unohtamatta tilanteisiin usein kätkeytyvää mustaa huumoria,jonka avulla pelastusalalla jaksetaan kohdata elämän sattumanvaraisuus.