Soturi ja sunnuntailapsi/Auringonpimennys

Yhteisnide Soturi ja sunnuntailapsi ja Auringonpimennys -teoksista, jotka kertovat Aira Samulinin ensimmäisistä vuosikymmenistä.

Aira Samulin asui varhaisimmat lapsuusvuotensa Hyrsylän mutkan rajakylissä. Isä Viktor Suvio oli rajavartioston vartiopäällikkö. Vaikka perheen muuttokuorma lähti usein liikkeelle, se ei vienyt heitä milloinkaan kauemmaksi kuin lähikylästä toiseen. Raja ei ollut niinä vuosina koskaan etäämpänä kuin kymmenen kilometrin päässä. Ainainen pelko seurasi mukana: rajan läheisyyden ja petoeläinten pelko. Jos se joskus unohtui lapsen mielestä, muamot ja buabot muistuttivat.
Aira Samulin kuvaa vastustamattomalla tavalla kylien elämää ja ihmisiä, tietäjiä ja näkijöitä, sekä sotilaita, lapsuutensa leikkitovereita.
Hän kertoo nuoremmista sisaruksistaan, joista joutui ottamaan vastuuta pienestä pitäen, kauniista ja vilkasluontoisesta äidistään, joka kasvatti lapsiaan tiukassa kurissa, ja isästään jolle Aira halusi olla aina ylpeyden aihe.
Airan oman perheen tarina kulkee kirjan punaisena lankana, ja sen traagiset kokemukset ovat koskettavia.

Auringonpimennys jatkaa Samulinin koskettavia muistelmia, joissa hän värikkäästi, karjalaiseen tapaan kuvaa nuoruuttaan ja työtään tanssin ja muodin parissa 1950-luvulta lähtien. Työelämässä Aira tutustuu moniin persoonallisuuksiin, muistelmien sivuilla vilahtelevat legendaariset hahmot, kuten kappakuningas Louis Katro ja kultamitalinyrkkeilijä Sten Suvio. Viisaan ja hyvän soturi-isän hoivissa kasvanut Aira selviytyy ymmärtämisellä ja rakkaudella vaikeista tilanteista. Karunkaan elämän keskellä, raskaan avioliiiton purkautuessa, hän ei lannistu, vaan taistelee sisukkaasti elämässä eteenpäin. Auringonpimennys on mukaansatempaava, ankaruudestaan huolimatta avoin ja lämminhenkinen omaelämäkerta.