Siskossyndrooma

Hulvatonta mentaliteettihistoriaa – itseironinen muistelmateos.

Kun Sinikka ja Tiina olivat lapsia, yhteiskunta, jossa uskottiin auktoriteetteihin, oli murtumassa. Murros näkyi Tampereella asuvissa Nopolan tyttärissä: Tiina oli "moderni" lapsi, huoleton, oman elämänsä subjekti. Sinikka yritti elää velvollisuudentuntoisesti, niin kuin perhetytöltä odotettiin. Tiina oli ruutunatiivi: televisio tuli perheeseen, kun hän oli nelivuotias. Sinikka eli varhaisvuotensa ja nuoruutensa kirjojen parissa. "Sinikka otti Saima Harmajan, minulle jäi Nakke Nakuttaja", Tiina toteaa.Teos käsittelee humoristisesti sisarususkomuksia, rooleja jotka perheessä annetaan kuopukselle ja esikoiselle. Toinen on järkevä, toinen "tunneihminen", toinen sopii kirjoittajaksi, toisen oletetaan viihtyvän lasten kanssa.Mikä Sinikan ja Tiinan lapsuudessa loi pohjan kirjailijantyölle? Verbaliikkaa suosiva lapsuudenkodin ilmapiiri? Kannustavat vanhemmat? Johdonmukainen pyrkimys vai isot ja pienet sattumat? Entä mikä heille on se suuri sukupolvikokemus? Yhteiskunnallinen herääminen, kotikapina, "kaupallisuuden" vastustaminen? Musikaalit The Sound of Music ja Hair? Vai sittenkin: 70-lukulaiset kookkaat silmälasit, jotka vaihtuivat piilolinsseihin, kun lähdettiin Interrailille, sukulaisten hätäillessä: "Varokaa, likat! Ulkomailla vaatekauppojen sovituskopeista avautuu salaovia, joiden kautta on moni tyttö päätynyt huumattuna suoraan valkoiseen orjakauppaan!"SINIKKATiina, sun täytyy tyytyä siihen että sun osas tässä kirjassa on pienempi, kun sä oot kuopus. Sä oot kirjoittanu vähemmän tähän kirjaan, koska kuopukset on mukavuudenhaluisia. Mun elämäni on ollu aina pelkkää raadantaa.TIINAMitä sä kohkaat?