Pitäjä

Absurdin huumorin kyllästämä lukuromaani juurista, häpeästä ja paikan hengestä.

”Tätä tässä vielä kaivattiinkin, jonkinlaista sekopäistä muinaisjumaluutta. Ja paikallista maailmanloppua.”

Antropologi Meri palaa ulkomailta satakuntalaiseen kotipitäjäänsä. Hänen tarkoituksenaan on tyhjentää lapsuudenkotinsa myyntiä varten ja häipyä vähin äänin, mutta kaikki kylällä tietävät jo hänen tulostaan. Siskonsa Riinan, Eeva-tädin ja Adam-papukaijan lisäksi Meri törmää kauhukseen myös ensirakkauteensa Elsaan, nykyiseen papinrouvaan.

Kotitalossa tapahtuu kummia, ja Raamatun vitsauksia muistuttavat luonnonilmiöt sotkevat toistuvasti Merin suunnitelmat. Pitäjän läpi kulkeva joki alkaa tulvia, kuin vuosisatojen ajan syvälle painettu häpeä nousisi kerralla pintaan, ja Meri saa konkreettisen muistutuksen siitä, että menneisyydestä ei noin vain pyristellä irti.

Pitäjä on runsas, lounaismurteella ja myyttisellä fantasialla sävytetty romaani kotiseudusta, sieltä lähtemisestä, sinne jäämisestä ja paikan hengestä. Se on myös ylistyslaulu suomalaisen maaseudun unohdetuille kolkille.