Pieni elämä

"Pientä elämää voisi verrata laadukkaaseen tv-sarjaan, jonka uutta kautta odottaa sekopäisellä innolla. Ainakin minun pääni Pieni elämä sekoittaa perusteellisesti. Laiminlyön töitä, perun tapaamisia ja lähden juhlista aikaisin, jotta pääsen lukemaan. Lähetän sentimentaalisia viestejä ystäville ja harkitsen elämänmuutoksia: ottaisinko sijaislapsen, vaihtaisinko suuntaa urallani. Ja kun suljen kirjan kannet viimeistä kertaa, olen poissa tolaltani mutta samalla vaikuttunut perspektiivistä, jonka teos on antanut."

"Todella rankkaa luettavaa, joka taatusti jättää lukijansa tunnekuohuihin. Tämän luettuani tunsin pitkään onnea myös siitä, että joku on todella kyennyt luomaan näin vaikuttavan tarinan.”

"Yksi suurimpia toiveitani on, että omat lapseni oppisivat arvostamaan itseään. Että heillä olisi hyvä olla juuri sellaisina kuin ovat. Sen takia Pieni elämä kosketti."

"Nimestään huolimatta Hanya Yanagiharan teoksessa ei ole mitään pientä. Ensinnäkin teos on lähes tuhatsivuinen. Toisekseen sen luettuaan tuntee, että on juuri todistanut jotain suurta ihmisyydestä. En ihmettelisi, jos tämä Booker-ehdokkuuden lunastanut romaani asetettaisiin vielä klassikon asemaan."

"Yanagihara vie lukijaa kuin pässiä narussa eikä tämä pane edes pahakseen."

"Tarina mukailee kreikkalaista tragediaa, mutta tyylien sekoitus äimistyttää. ‒ ‒ Silti, kaikkeen urbaaniin ähkyyn nähden Yanagihara pitää tarinan yllättävän sujuvasti hyppysissä ja keikuttaa ääritunteita koukuttavasti."

"Yanagihara liikkuu arkisten kohtaamisten kepeydestä suoraan inhimillisen sietokyvyn rajoille. Siksi hänen kirjansa sekä itkettää että naurattaa, ja opettaa arvostamaan elämän pieniä onnenhetkiä."

"Se vie yöunet, koska sitä ei voi laskea käsistään, vaikka se yli 900-sivuisena painaa melko paljon. Se on vaarassa tuhriintua kyynelistä, koska se on loputtoman surullinen. ‒ ‒ Kirjan paha on kammottavista kammottavinta ja hyvä niin kaunista kuin ihmisten kesken on mahdollista."

"Kello on kaksi aamuyöllä. Lasken kirjan hetkeksi kädestäni, koska itku peittää näkymän. Sitten pyyhin silmät ja jatkan: on pakko. (Se on elämän metafora.) Tällaista aiheuttavat vain parhaat romaanit, ja niiden joukkoon yhdysvaltalaisen Hanya Yanagiharan Pieni elämä kuuluu. Se koskettaa ensin varovasti, tarttuu sitten käsivarresta ja repii mukanaan pinnan alle."

"Yanagiharan taito on loputon totuudellisuus ihmissuhteiden kuvauksessa. Kirjailija ei ole antanut vähääkään periksi, löysää ei tunnu missään. Jos on Jude sinnikäs pyrkimyksissään olla normaali, täyttää ihmisten odotukset, on Yanagihara vähintään yhtä sinnikäs tarinankerronnassaan."

"Sydän ja järki tietävät, että nyt on tullut eteen tarina, jollaisia ei sellaisenaan ole kuin yksi maailmassa ja jonka aikaansaamaa kokemuksen täyteyttä ei voi koskaan toiselle täysin välittää."

"Pieni elämä on viisaasti ajasta irrallaan oleva klassisen iätön kokemuskuvaus."

"Klassikko jo syntyessään."

"Pieni elämä on yksi tämän vuoden parhaita lukemiani romaaneja. Se kosketti tasolla, jolla harva kirja minua koskettaa ja jäi vielä lukemisen jälkeen kaivertamaan mieltä. Vaatimattomasta nimestään huolimatta Pieni elämä on suuri lukuelämys ja vaivan arvoinen."

"On helppo ymmärtää, miksi kirja on kerännyt lukuisia tärkeitä palkintoehdokkuuksia. Tarina on paikoin järkyttävä, mutta kunnioittaa henkilöidensä psyykkistä ainutkertaisuutta. Sen kieli on kaunista, älykästä ja riipaisevan totta."

"Harvoin on kirja vienyt niin maailmaansa, että lukemista ei pysty lopettamaan, vaikka yö kääntyy pikkutunneille. Silti lopun lukeminen on säästettävä päivänvaloon, koska tietää, että viimeisen pisteen jälkeen ei tule uni."

"Epäilin tarttua tähän tiiliskiveen, koska olin ystävältäni kuullut, että kirja on rankka lukukokemus. Onneksi tartuin, koska tämä on yksi vaikuttavimmista lukukokemuksista."

"Yanagihara ei paasaa vaan näyttää. Hän ohjaa lukijan myötätuntoa, mutta ei komenna säälimään. Ympäristön kuvaajana hän on ehdoton mestari, ja vertaukset, joita hän käyttää säästeliäästi, ovat kunnioitettavan omaperäisiä"

"Romaani on helppolukuinen, mutta se on raskas muutenkin kuin painoltaan."

"Varaudu siihen, että Yanagiharan romaani vie järkesi, jäytää sydäntäsi ja kaappaa elämäsi hallinnan."

"Koskettava, ikuinen, epätavallinen rakkaustarina."

"Ytimeltään Pieni elämä on satu, jossa vastakkain ovat hyvä ja paha, rakkaus ja pahantahtoisuus, toivo ja toivottomuus."

"Pieni elämä on hypnoottista luettavaa ‒ ‒ Se on uskomaton saavutus: suurta draamaa ja tunnetta, mutta kankaansa Yanagihara on kuitenkin maalannut herkin, hienovaraisin vedoin."

"Harvoin näin paksua kirjaa lukiessa toivoo sen olevan pidempi, mutta Yanagihara vie lukijan niin syvälle henkilöidensä mieleen ja elämään, että heistä on vaikea päästää irti."