Kansalliskirjailija

Väinö Linnan jakaus alkaa kaukaa pään oikealta puolelta. Jakauksen paikkaa ei ole valittu kasvojen muodon mukaan vaan koska juuri sillä kohden otsa tekee piston syvälle taakse. Harvat hiukset pyrkivät peittämään kaljua. Hänen suunsa on auki. Hän on sanomassa jotain, hänellä on asiaa.

Väinö Linna kirjoitti päästäkseen tehtaasta pois, mutta hänet kammettiin heti jalustalle kansalliskirjailijaksi, valtakunnan oraakkeliksi ja vallanpitäjien lemmikiksi. Linna kirjoitti totuuden jatkosodasta ja kansalaissodasta. Totuus Jumalasta jäi häneltä selvittämättä, ja se piinasi häntä hänen elämänsä loppuun asti.

Kun Karo Hämäläinen metsästää totuutta Väinö Linnasta, kaikkein tavanomaisimmat keinot eivät riitä. Kansalliskirjailija on villi, yllättävä ja moniaineksinen – aivan niin kuin kohteensakin.

Koska Kansalliskirjailija on romaani Väinö Linnasta, se on romaani myös Suomesta ja kirjailijuudesta. On se silti hauskakin teos. Nämä ovat toki suuria tavoitteita romaanille. Mutta eivät sellaiset Linnaakaan pysäyttäneet.