Harha

Max Mannerin seitsemännessä Hirvikallio-dekkarissa pahoinpitelyn jäljet johtavat laittoman turkulaisen tappeluklubin ovelle.

Syksyisen laitakaupungin hämyssä loistaa ovea vartioiva merkkivalo. Sisään pääsee vain yksi kerrallaan ja silloinkin anonyymina. Ovi johtaa laittomalle klubille, jossa valuutaksi kelpaa vain veri.

Rikosylikonstaapeli Harri Hirvikallion vanha tutkintaryhmä on supistunut olemattomiin. Hänet on juuri ohjattu avuksi toiseen tiimiin, kun hän saa ilmoituksen kropasta. Sänkyynsä kuolleen miehen ruumiissa ei erotu vakavaan pahoinpitelyn merkkejä, mutta ruumiinavaus paljastaa kuolettavan väkivallan. Tapauksen merkitys kasvaa rikospoliisin silmissä potenssiin, kun uhrin henkilöllisyys paljastuu.

Hiljattain parhaan kollegansa menettänyt Harri Hirvikallio on ajautumassa umpikujaan, jossa menetettyjen aaveet elävät aistiharhoina ja ahdistusta lievittää vain fyysinen, pimeyden ytimeen johdattava kipu. Mutta kuinka kova on helpotuksen hinta?