Musta huone

Pohdiskeleva ja satuttavan kaunis pienoisromaani lapsen vakavasta sairastumisesta, äidin kuolemasta ja

kaikesta siitä pimeästä johon vanhempi sukeltaa pahimpien pelkojen käydessä toteen.

Minäkertoja menettää äitinsä ja vain vuotta myöhemmin hänen poikansa sairastuu samaan

tautiin. Yön pimeinä tunteina, lapsen sairaalavuoteen äärellä valvoessa on aikaa muistaa ja ajatella,

löytää vertaisia kärsimyksen mysteerin äärellä, kirjallisuudesta, musiikista, elokuvista.

”Elokuvassa näytetään vanhoja valokuvia Michael Graversenista lapsena, 1980-luvun syöpäosaston

sängyllä, lyhyt filminpätkä, jossa hän juoksee koiran kanssa. Hän näyttää hätkähdyttävästi

lapseltani, kalju pää, kortisonin samalla tavalla turvottamat kasvot, samanlainen tapa liikkua ja

juosta, kömpelösti, kun keho lakkaa olemasta oma, se on sairauden valtaama. On kuin kaikki

syöpälapset olisivat jotenkin samaa lajia, kuin he hetkeksi muuttuisivat joksikin toisiksi.”