Haavamaa

Pontus Purokurun toinen fiktioteos kuvaa brutaalin rehellisesti ja elegantin täsmällisesti ihmisiä maailmassa josta loppuu sekä maa että ilma.

Haavamaa on viidestä proosamaisemasta ja runoteoksesta koostuva heksaptyykki ekologisen ja sosiaalisen tuhon vastaanottamisesta, ihmissuhteen loppumisesta, kaipuusta maan yhteyteen ja epätoivon keskelläkin kajastavasta katarttisesta nautinnosta ja ilosta.

“Pelkään että maa loppuu kesken ennen kuin ehdin sen alle. Kaupungissa ei myydä enää hautapaikkoja. –– Kaikki tämä rakentaminen on käänteistä arkeologiaa. Valmistamme arvoituksia tuleville kaivajille. Meistä jää hyvät rauniot.”